sunnuntai 28. joulukuuta 2008






Peikkolan joulu oli lämmin ja ihana. Rauhoittumisen kanssa on aina vähän niin ja näin, siitä pitävät lapset huolen. Ja oma pääkoppa, pitäisi pystyä irrottautumaan helpommin. Nopeammin. Mutta nautittiin. Lumesta, herkuista, kynttilöistä, jopa aurinko kehtasi näyttäytyä. Linnut sensijaan ovat kadonneet, vain yksi hömötiainen käy lintulaudalla. Aattona ripustettu lyhde odottaa yhä. Ehkä naapurissa on paremmat eväät?

Huomenna on pikainen paluu arkeen, ja sen jälkeen alkaa reissu pohjoiseen. Minä ristiriitaisin ajatuksin. Toisaalta huippua nähdä ystäviä ja sukua, ylipäänsä päästä lähtemään. Nuorempana lähteminen oli suorastaan elinehto, ja olihan se helppoa. Ilman kummempia aikatauluja, matkalaukkuja, kiljuvia lapsia takapenkillä. "Kahden paikan välillä on irti molemmista". Mikä vapaus. Mahdankohan enää saavuttaa sitä tunnetta.

Mutta, pohjoisen porukka, pian täältä pelmahtaa muutama menninkäinen seuraksenne =). Muille iloista vuoden vaihdetta, palaan tammikuussa. Kaunehin kiitos lukijoille tästä vuodesta!

perjantai 19. joulukuuta 2008

Joulunodotusta



Niitä tavallisia. Tonttuja. Joululauluja. Enkeleitä. Piparin tuoksua.

Monta pakettia nenäliinoja. Yskää. Korvatulehdus. Kuumetta. Unettomia öitä, tekemättömiä töitä. Yksi vakavampi sairastuminen lähipiirissä. Ylitöitä, työmatkoja. Pitkää ja lyhyttä pinnaa.

Uusia sanoja, naurunräkätystä. Laulua, hymyjä, taputuksia.

Märinää.

Vielä olisi paketoitavaa, leivottavaa. Ruokaostoksia, kattauksen suunnittelua. (Siivoamista!). Kuusen hankintaa ja koristelua (aivan parasta)

Toivottavasti lisää lauluja, hyviä öitä, maukkaita makuja. Tyytyväisiä lapsia ja aikuisia. Löhöilyä, lukemista. Kynttilänvaloa.

Edes pikkuisen lunta.

Ja unta.




torstai 4. joulukuuta 2008

Tänään



Kudoin. Vähän. Söin paljon suklaata (karkkilakko on siis mennyttä..). Saimme vihdoin joululvalot ulos. Askarreltiin tyttären kanssa tulitikkuaskeja (aivan parasta, vaikka olisi ollut muutakin tekemistä). Satoi lunta ja sitten vettä.

Siivosin hikihatussa.

Poltetaan paljon kynttilöitä.

tiistai 2. joulukuuta 2008

Peikkoja Peikkolassa



Olen ollut kaksi viikkoa ihan pihalla, enemmän ja vähemmän kipeänä. Koneellekaan ei ole jaksanut, ehtinyt. Mitähän kaikille kuuluu=).

Tänään on tarmokas päivä. Olen leikannut pojan hiukset, ensimmäistä (ja ehkä viimeistä) kertaa. Paljon vaikeampaa kuin tyttären hiustenleikkuu (vaikka pieni pysyi ihmeen rauhassa). On valokuvattu joulukortteja varten (miksi en tajunnut kuvata silloin, kun oli lunta?? nyt ei ole edes valoa). Puikot ovat heiluneet, joulupajassa tulee kiire (miksi en aloittanut jo toukokuussa????). Remonttiakaan ei ole saatu eteenpäin, alkavat viikonloput ennen joulua käydä vähiin. Sama kai se muuten, mutta olen huomannut, että jos aikataulu pettää niin se sitten pettää totaalisesti.


Pääni on vielä hieman pimeässä, yritän väkisin ajatella positiivisesti, kauniita, tehdä mukavia. Onneksi on joulukuu, saa kaivaa lisää koristeita ja kynttilöitä. Kummasti vaikuttaa sääkin, ulkona on niin lohdutonta.
Lunta ja pikkupakkasta toivon taas.

maanantai 24. marraskuuta 2008

Lunta!


Olen odottanut, ja nyt sitä sitten saatiin. Ainakin tarpeeksi. Piha on auki pohjoiseen, joten kun sieltä suunnalta tuiskuaa, meillä kahlataan oikein kunnolla hangissa. Aamulla odottivat lumityöt (eikä niitäkään ole ihan vähän), mutta puhuri jatkui hurjana eikä pienin saanut henkeä. Siinäpä ne ulkoilut. Onneksi on apujoukot, piha saatiin putsattua (kahteen kertaan) ja auto tielle, tytär kerhoon. Jospa huomenna pääsemme pulkkamäkeen, lumiukkojen tekoon ja niihin lumitöihinkin (joista muuten tykkään, ja parempi onkin).


...

Sunnuntaina oli kylällä kädentaitajien myyjäiset. Pienet, lämpöiset. Mukavaa, että oli. Ihmetytti, ettei yhtään nuorta myyjää ollut mukana, mutta ehkä täällä pyörii sama vanha piiri. Luulenpa, että siihen kyllä pääsisi mukaan, kun vain saisi aikaiseksi. Alla rannekkeet, joita en voinut vastustaa. Ovat alpakkaa, meinaan testailla kestävätkö kuivat, kutiavat käteni.


Tunnelmallista iltaa kaikille!


keskiviikko 19. marraskuuta 2008



Meillä on kuumeiltu, niistetty, kärsitty vatsataudista. Mies on säästynyt. Monta päivää on mennyt ihan harakoille, ärsyttää. Mutta tänään olemme jalkeilla lastenkin kanssa, huomenna varmasti pääsemme jo uloskin. Yöllä on sadellut hieman lunta, pakkasia luvassa. Mieli on jo aika virkeä, kun nyt saisi kropan kuntoon monen päivän paaston jälkeen. Että jaksaisi tehdä kaikkea mukavaa loppuviikon=) (tosin siivoustakin on pakko harrastaa, mutta ehkäpä sekin olisi nyt mielekästä... )

perjantai 14. marraskuuta 2008

Viisaita ostoksia?



Isäni äiti kuoli, kun olin vauva. Kun omia muistikuvia ei ole, on kertomusten, valokuvien, tavaroiden varassa. Yllä oleva kynttilänjalka on mummin vanha. Yksinäinen, jostain syystä minulle kulkeutunut (kukaan ei tietysti muista, milloin ja miten, vanhemmiltani kuitenkin). Jalka on ollut välillä komerossa, välillä hyllyllä. En ole raskinut luopua, mutten toisaalta tiennyt, mitä sillä tehdä.

Tänä syksynä olen kahteen otteeseen löytänyt kahdelta eri kirpputorilta samanlaisia kynttilänjalkoja. Isommat ensin, pienemmät myöhemmin (ja pieniä jäi vielä pari pöytään, hinta hirvitti). Nyt näitä on ryhmä. Minulla ei vain ole vieläkään kunnon paikkaa, eikä edes tarpeeksi kapeita kynttilöitä. (Mainittakoon, että kynttiläsomisteita meillä on muutenkin ihan riittämiin...). Mutta nyt minua miellyttää läpinäkyvyys, kuulaus. Ehkä se johtuu talven odotuksesta. Ja minulla on mielikuva, miltä ne joskus sitten näyttävät. Omalla paikallaan. Omassa valossaan.




maanantai 10. marraskuuta 2008




Sadetta ja sumua, tuulista. Kuumeilua. Yskää. Niistämistä. Kyllästyttää.



Kuvat viime viikolta, pakkasaamulta.

keskiviikko 5. marraskuuta 2008

Hieman heitteillä




Tämä blogi ainakin. Anteeksi. Mies keksi siirtää koneen eteiskomerosta yläkertaan, joten yhteydet ovat oikeastikin olleet tässä välillä poikki.

Muutenkin Peikkolassa vallitsee yhä pieni sekasorto, jonka kyllä meinaan saada tällä viikolla jotenkin järjestykseen. Keittiön ja olohuoneen seinien panelointi pitäisi saada loppuun ja olohuoneen katon panelointi purkaa. Eilen revin keittiöstä katon alas (lasten kanssa...), kun meni hermot odotteluun. Yllättävän hyvin meni, pienet jaksoivat aikas hyvin keskittyä omiin leikkeihinsä (yleensä isompi tulee iholle, työntää päänsä työkalun viereen, miten, miten, miksi, miksi, MITÄ, MÄÄKI HALUUN ja pienempi roikkuu muuten vaan lahkeessa ja huutaa syliin). Paneloinnissa ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta kun oli mahdollisuus saada edes vähän korkeutta lisää tähän matalaan majaan... ja altahan paljastui tietysti ihanuus =) (tai ainakin siitä tulee joskus ihanuus, maalia vielä tarvitaan). Valoja en saanut kytkettyä takaisin, joten hyvin tunnelmallista iltaa vietettiin=). Vanhat hirret on joku koteloinut paneloinnin JÄLKEEN, mikä tietysti hankaloitti hommaa. Kotelot istuvat kuin iho,liimattu ympäriinsä. Nekin täytyy rytkäistä alas, mutta ilman lapsia, sen verran paha siivo tulee.

Tänään parantelen selkääni ja ajattelin neuloa. Aurinkokin paistelee mukavasti, joten uloskin taidamme mennä pienen päiväunien jälkeen. Huomenna ehkä saan lapsenvahdin ja remontti jatkuu....


maanantai 27. lokakuuta 2008

Puuhaa




Lauantaina saimme vihdoin putsattua pihasta remonttiroinat, ja samalla siivosin aittaa. Miten sitä kertyykin turhaa roinaa... Aittaan jäi vielä kirpputorikasa. Kaiken tarpeellisen joukkoon=)
Maalatakin ehdin, puulaatikon ja lasten jakkaran. Liiteristä löytyneet ikkunat odottavat kunnostusta. En millään osaa päättää, mitä niille tekisin (näitä on siis ruhtinaalliset kaksi kappaletta)

Muutenpa elo on ollut ihan tavallista. Sadetta tai sumua. Suklaakakun leipomista (eihän sen syöminen tuhoa karkkilakkoa, eihän). Askartelua. Mukavan postin kirjoittelua ja vastaanottamista. Pyykkäystä. Talon pyykkihuolto on olematon, joten yritän venyttää pyykkipäivää poutapäiviin ja sen kyllä huomaa... Kuitenkin pyykkiteline melkein asuu keittiössä takan edessä. Kodinhoitotila on suunnitteilla pienen sisäsaunan tilalle, mutta se on ensi kesän asia.


keskiviikko 22. lokakuuta 2008

Valonpilkahduksia






Vihdoin aurinkoa. Tosin pohjoisesta vihmoo kylmästi, oleilemme sisällä. Poika sairastaa. Tytär kuuntelee ja laulaa joululauluja. Olen yrittänyt siivota, raivata, etsinyt tavaroita, joita on remontin tieltä siirretty pitkin huushollia. Jotain on vielä hukassa. Kaikki tekeminen on pätkittäistä, poika kaipaa hoitoa ja syliä vähän väliä. Mutta niin sen pitääkin olla.

Pienen päiväunien aikaan neuloin veljentytölle lapasia pukinkonttiin, kovin on vaaleanpunaista puikoilla. Mutta eikös lahjan pitäisikin olla saajan mieleen, eikä niinkään tekijän.

sunnuntai 19. lokakuuta 2008

...


Peikkolassa on ...
paljon asioita, jotka odottavat pääsyä takaisin. Omille paikoilleen. Vuori pyykkiä. Lätäköitä. Kuraa.
Tiaisia lintulaudalla, närhiä metsänreunassa.
Emäntä, joka aloitti karkkilakon (älkää naurako). Epäilyttää. Porkkanapenkin viimeisiä napostelun tarpeeseen.
Nuhaneniä.
Emäntä, jonka kai tänään täytyy jo pukeutua muuhunkin kuin pyjamaan.
Kiukkuinen isäntä, jonka on päästävä tekemisen tahtiin.
Keskeneräisiä, seisovia asioita. Melkein odotan jo huomista, arjen rutiineja, ehkä pääsee itsekin taas vauhtiin.


tiistai 14. lokakuuta 2008

Kaaoksen keskeltä

On mukavaa, että tulee valmista. Putkiremontti on edennyt, huomenna pitäisi olla viimeinen rutistus. Tietysti se tarkoittaa taas repun pakkaamista ja mummolaan ajoa. Pelkäänpä, että emme olleet viime viikolla kovin kummoisia vieraita (tämä on tietysti turha pelko), sillä tytär reagoi taas kovin voimakkaasti muutoksiin (= huutoa, kiukkua, märyä). Poika ottaa rennommin. Toisaalta äitin poistuminen paikalta tuntui auttavan; viikonlopuksi tulin kotiin paneloimaan seiniä ja siihen olivat loppuneet tyttären raivokohtaukset. Onneksi seuraava reissu kestää vain yhden yön. Näillä näkymin.

Piha avartui, kun kolme lokakaivoa poistettiin. Tietysti nyt on tilalla pelkkää hiekkaa ja savea, odotan pikkupakkasia, mutta vettähän täällä tulee kaatamalla. Mies oli pyytänyt kaivonrenkaita minulle kukkapurkeiksi. Kovin suuria ovat, ihanaa, saan niihin tuijia tai jotain. Mietintään.

Syyshortensia ei kuulemma tykkää siirtelystä, vähän minua epäilyttää tykkääkö tuosta sitomisestakaan... Muuten piha ei hirveästi kärsinyt, jos ei siis mietitä tuota kaikkialle kantautuvaa savivelliä. Ja siitäkin kärsii kai eniten omat hermoni ja eteisen lattia=).

Sisällä on täysi sekasotku. Panelointi jäi kesken, huonekaluja on siirrelty molempien remonttien tieltä. Vielä ei häiritse.





tiistai 7. lokakuuta 2008

Jonkinasteinen alavire jatkuu, flunssan siivittämänä. Onneksi muu perhe on terveenä. Huomenissa alkaa vihdoin pitkään odotettu putkiremontti -ainakin sen ensimmäinen osa. Minä lähden lasten kanssa mummolaan, mikä tarkoittaa taas nettipimentoa. Toivottavasti pääsen viikonlopuksi kotiin, suunnitteilla olisi muutakin remonttia. Ei kovin suurta. Olen aika innoissani, vaikka toisaalta kaikki on vielä niin epävarmaa (toimiiko viemäri jo viikonloppuna, säästyykö pienet kuumeelta, paranenko itse..)

Nyt jatkuu raivaustyöt, että täällä yleensä mahtuu mitään tekemään. Aurinkoista viikkoa!

tiistai 30. syyskuuta 2008

Viime aikoina


Minulta on puuttunut jotain. Intoa. Tähän ja kaikkeen muuhunkin. Kaipaan paljon ja monia asioita, en vielä tiedä, mitä kaikkea niistä välttämättä tarvitsen. Aikaa ainakin (kukapa ei), jotta tämä(kin) olisi taas mielekästä.

Kiitos lukijoille, kiitos mukavista kommenteista=). Meinaan tänään vielä ehtiä lukemaan kuulumisia ihanista blogeista. Ja meinaan kirjoittaa omianikin lisää. Mutta niitä myöhemmin.

maanantai 22. syyskuuta 2008

Viikonloppuna...



... meillä mm leikittiin, laulettiin, ihmeteltiin sisiliskoja ja koppakuoriaisia, saunottiin, mies kalasti, syötiin savukalaa... tein sukkia vaihteeksi itselleni (juu, ovat tarkoituksella eriparia)... kylpyhuone muuttui miehen maalausverstaaksi (ja sitä se on yhä...)



Meidän olisi pitänyt syventyä vesiosuuskunnan hakemuksiin, ja miehen olisi myös pitänyt "hieman" huoltaa autoani. Kaksi asiaa, molemmat tekemättä. Tänä iltana täytyy potkia vauhtia ainakin niiden papereiden täyttämiseen. Saamaton olo, vaikka toisaalla ehdittiin kaikenlaista (kivaa).

perjantai 19. syyskuuta 2008

Askareita




Tytär askartelisi aamusta iltaan. Ei tarvita kummoisia värmeitä, kunhan on liimaa. Samalla syntyy tarinoita, tänään niissä seikkailivat leppäkertut. Minun värkkäykseni jäi kaipaamaan jotain...helmiä, kristalleja...jotain.
Kävyistä sain vihdoin aikaiseksi kranssin.
Ehkä teen vielä toisenkin.
Muutenpa elo onkin ollut tavallista arkista aherrusta, hieman herkuttelua, tomaattien kypsymisen odottelua... naurua, itkua, komentelua, kinastelua, ihastelua.


tiistai 16. syyskuuta 2008

Pieniä iloisia



rennot koivunoksat
poika, joka kiinnostui viimein piirtämisestä (eikä vain paisko kyniä pitkin poikin)
tuulenhenki, jossa vieno pakkasentuntu
ruskea
herätys vasta 7.15, molemmat pienet hyvällä tuulella
karjalanpiirakat
Anu Harkin Puikoissa
tytär, joka keksii omia lauluja
korvapuustit
ulkoilu

haaveilu


torstai 11. syyskuuta 2008

Onpas ollut takkuinen viikko. Selkäkivun taivuttua, olin täynnä virtaa, jonka olisin halunnut purkaa maalaamiseen, neulomiseen, mihin tahansa värkkäilyyn. Todellisuus siivousta raivon vallassa, lasten hoitamista (sitä ihan hyvillä mielin), kokkailua, normaalia arkea, väsymystä.
Yhdet joulupajan sukat sentään sain valmiiksi. Villapaidan takakappale olisi muutamaa kierrosta vaille valmis, mutta huomasinkin, että olin kaventanut vain kerran kädentietä, kun olisi pitänyt tehdä se kaksi kertaa. Kyhäelmässä on siis 10 silmukkaa liikaa. KYMMENEN. Yläosa on vielä joustinneuletta, joten... kaipa täytyy purkaa tai sitten vielä mietin. Kudon muut kappaleet ja katson, saanko hävitettyä ne silmukat johonkin. Nyyh. Syytän omaa päätäni ja innokkuuttani, ei pitäisi lasten kanssa tehdä. Tai jos tekee , pitäisi tarkistaa sataan kertaan.



Viikonlopun kirpparikierros oli nihkeä sekin. Moni paikka oli syystä tai toisesta kiinni. Mutta lähikaupungissa oli markkinat. Sieltä löytyi KIPUKOUKKU, jota olin suunnitellut miehelle joululahjaksi. Suosittelen. Tosin vasta viikon kokemuksella... mutta yläselän jumit ainakin alkavat helpottamaan molemmilla. Iskiaskipuni on vielä hoitamatta, en ole uskaltanut. Ehkä aloitan tänään.



tiistai 9. syyskuuta 2008

Tuntoja

Meillä jatkuu niistäminen ja yskiminen.
Minulla hillitön selkäkipu. Aika vaisua meininkiä.


Pari kuvaa uudistuneesta kukkapenkistä.




Näitä meillä on myös tehty paljon viime päivinä.
Kiitos ideasta Paperisydämen Annalle!



perjantai 5. syyskuuta 2008

Loppuviikon plussat ja miinukset

Sain vihdoin puusohvan. Ihan tavallisen, vanhan, valkoisen pinnasohvan. Tyttären Kummi tuli samalla kyytillä suuresta kaupungista meille viikonlopun viettoon. Omenoitakin saimme tuliaisiksi.
Leivottiin tyttären kanssa suklaakakku.
Mies vietti päivän joella kaverinsa kanssa. Kaverin koiraa ei huolittu kanoottiin, joten se vietti päivän meillä. Söi ja paljon, jaksoi lasten kanssa, ei kertaa edes haukkunut. Mutta odotti, odotti kuono kohti jokea.
Pojan flunssa paheni taas, nukkumisesta ei toivoakaan.
Sataa.
Kirpparikierros vielä odottaa. Villasukka hyvässä vauhdissa, hieman hirvittää, kuinka jaksan tehdä sille parin ja sitten vielä toisenkin... Kyllästyn, onneksi on muutakin puikoilla.
Kellastuneet lehdet.

Vihreä.
Punainen hiipii meille myös kuin varkain. Lapsille, ajattelen aina. Vielä ei ole mitään syntynyt, on vain kankaat.
Kukkapenkki odottaa. Mutta ei enää paljoa.




tiistai 2. syyskuuta 2008

Kevyttä

Varsin hempeissä sävyissä viime päivinä. Joulupaja käynnistyi, joka vuosi olen sitä suunnitellut näihin aikoihin, mutta nyt vasta sain aikaiseksi. Toivottavasti into ei lopu kesken... Puikoilla on villapaita ja kolmiohuivi, yksi kaulahuivi jo valmistui. Parit villasukat olisi tarkoitus myös tehdä ja sitten jotain kivaa veljentytölle (miten se onkin kaikista vaikein keksiä???). Ja toki omille lapsille. Kuulostaa ehkä vähäiseltä, mutta minun kutomisvauhdilla saattaapi kiire silti yllättää.