sunnuntai 30. maaliskuuta 2008

Yksivuotias


Minun pieni poikani, pieni ja suuri, mihin aika taas katosi.

Synttärikemut sujuivat mallikkaasti, vaikka päivänsankari oli lähinnä hämmentynyt. Mutta iloisella mielellä.
Äiti meinaa pakahtua, liian paljon tunteita, ylpeyttä, haikeutta, onnea, väsymystäkin, kaikkea paljon sekaisin.

keskiviikko 26. maaliskuuta 2008

maanantai 24. maaliskuuta 2008

Aikaa

Laiskottelua, suunnittelua. Naulojen naputusta ja kaappien siirtelyä. Keittiö alkaa muotoutua. Vielä puuttuisi astiakaappi, sen etsiminen on toivotonta...Olen huomannut... Lautashyllykön tahtoisin myös, vanhat ovat tietysti parhaita. Mutta luulenpa, että sellainen valmistuu Peikkolan omassa verstaassa. Etsiminen on niin hidasta.



Ruokaan on myös ollut aikaa keskittyä. Ihanaa, kun mieskin on kokannut. Tänään mies pääsi vihdoin pilkillekin, mutta saalis jäi vähäiseksi. Pääasia, että pääsi menemään. Itsekin kävin jäällä kävelemässä ja kaakaota juomassa. Isovanhemmat viihdyttivät lapsia kotona. Lapset yskivät ja niistävät, isompi ei välitä, pientä harmittaa.



Keittiön kaappeja tuli myös siivottua. Yksi hulluuteni nämä emalit. Näille (ja muutamille muille...) pitäisi keksiä hyvä säilytyspaikka. Saisivat olla näkösällä, ainakin osa, mutta kuitenkin poissa tieltä.

Tällaisia huolia, onneksi vain pieniä. Huomenna alkaa arki, taitaa tulla taas ryminällä, sen verran lötköjä päiviä tässä on vietetty.

keskiviikko 19. maaliskuuta 2008

Elukoita

Muistin joululomalla ostamani puueläimet. Ajattelin niitä alunperin naulakoita koristamaan, mutta kaapin pohjalla ovat lojuneet. Sopivatkin hyvin pääsiäispöytään, ehkä kukkasten kanssa. Kummempaa kattausta kun meille tuskin tulee... Mutta kukkia ihan varmasti.



Pöllönpoika valmistui hyvissä ajoin pienen synttärilahjaksi. Jalkoja en saanut tehtyä, luultavasti jää raukka ilman. Näin käy, kun keksii ohjeen omasta päästä...



Muitakin mönkijäisiä on alkanut taas vilistä: muurahaiset yrittävät vallata kylpyhuoneen (mieluummin tietysti se kuin keittiö..). Varma kevään merkki!

sunnuntai 16. maaliskuuta 2008

Piipaa

Mieheni ottaa osaa pojan syntymäpäivien suunnitteluun. Kuulemma pitää olla paloautokakku. Mainittakoon, että meillä ei ole koskaan ollut mitään teemakakkuja, ihan tavallisia täytekakkuja vain. Tyttären syntymäpäivät osuvat kesälle, ja silloin saa aina tuoreita mansikoita. Ihan parasta! Tosin viime kesänä kysyin tytöltä, millaisen kakun hän haluaisi. Mustan, kuului vastaus. Hmm... No, taas tehtiin tavallinen kakku, mansikoita ja mustia strösseleitä päälle. Olenkos vähän tylsä äiti...

Nyt selailin leivontasivuja ja kaikkea mahdollista kyllä löytyisi. Niitä paloautojakin... 1- vuotiaan kakkua ei viitsi kuorruttaa lisäaineilla, joten täytyy käyttää taas marjoja ja soseita. Mahtaako soseet pysyä kakun pinnalla vai valuvatko pois.. ?



Jotain valmistakin taas. Pientä. Ne hernepussit, joista vouhkasin jokin aika sitten. Niitä on kannettu, heitelty, pyöritetty. Nalle sai peitoksi yhden, ja peittoa tuossa kylmällä ikkunalaudalla tarviikin. Paikka, johon pikkuveli ei vielä ihan yllä...

perjantai 14. maaliskuuta 2008

tiistai 11. maaliskuuta 2008

Pilkahduksia



Synkkää on. Jokapuolella. Paitsi ikkunalaudalle on ilmestynyt kevät. Meillä ei oikein ole pääsiäiskoristeita, ei vain ole tullut tehtyä. Tyttären kanssa kylvettiin rairuoho (mahtaako ehtiä..) ja värkkäsin tipun vartioimaan kasvua. Ankka, sanoi tytär ja niin, lapsen suustahan sen totuuden kuulee... Olkoot mikä on, piristää se kumminkin.

Meillä on kohta alkamassa juhlakausi. Isän ja pojan syntymäpäivät osuvat lähekkäin, pääsiäistä vietetään kuitenkin ensin. Suunnittelu on mukavaa puuhaa, vaikka juhlat yleensä vietetäänkin pienimuotoisesti.



maanantai 3. maaliskuuta 2008

Pitkä viikonloppu

Saimme perjantaina taas kutsumattoman vieraan: vatsataudin. Tytär sairasti perinteisesti; rajusti ja aika nopeasti. Muu perhe on selvinnyt (tähän asti ainakin) pelkällä kuumeella ja pahoinvoinnilla. Ja nuhalla (!). Toisaalta näistä ei tunnu niin vähällä pääsevän eroon. Tällä hetkellä meillä viilettää yksi aika tylsistynyt tyttö. Lastenohjelmat on katsottu, kirjat luettu, piirrokset piirretty, palapelilaatikko tyhjennetty moneen kertaan (myös pojan toimesta...).

Ja nyt minä olen sitten hiljaa kunnes on jotain muuta kerrottavaa kuin nämä ainaiset taudit... Mukavaa viikkoa kaikille!