Peikkola

Ylös ja alas

2010-02-06T16:33:00.003+02:00

Tänään olen
pessyt pyykkiä
käynyt kävelyllä joen rannalla, yksin, mitään näkemättä, ajatuksista pääsemättä
käynyt pienimmän kanssa taidenäyttelyssä
ostanut kukkia lähikaupasta, ja suklaata ja maitoa ja ruokaa
keittänyt nakkisoppaa potilaan toivomuksesta ja itselle soijasoppaa
aloittanut Kaj Korkea-ahon Katso minun pienehen

Hiljalleen pitkän kuumetaudin jälkeen. Harmi, että muu perhe alkaa nyt kaatumaan (paitsi pienin). Tämä talvi on kyllä ollut varsinainen päivä kerrallaan. Tai yö.

Talviunilla

2010-01-27T09:26:00.003+02:00

Vaikka kyllä meillä jotain tapahtuu. Nautitaan lumesta, tuulettomista päivistä. Lasketaan lintuja laudalla, iloitaan uusista vierailijoista. Hoidetaan koti ja työt, mutta mennään vähän kuin unessa kaikessa.

Kaunis valkoinen. Miltä mahtaa kevät ja kesä näyttää tämän jälkeen. Salaa olen jo miettinyt multaa ja siemeniä.

2009-11-05T19:09:00.007+02:00

Äiti, ostetaan isille joku yllätys ja soitetaan sitten sille ja sanotaan, että pitää tulla heti kotia, sanoi tytär viime viikolla. Oli jo iso ikävä. Pieni mietti illan, mikä olisi paras yllätys. Päätyi lopulta maatilaan, koska sitten iskä voi hoitaa sitä, eikä tarvitse lähteä reissuun. Varsin houkutteleva ajatus, ainakin toiselta puolelta.

Tällä viikolla on sitten nautittu siitä, että koko perhe on koolla. Samalla sairasteltu, väsytty lisää.

Minusta tuntuu, että alan kohta virittelemään jouluvaloja johonkin nurkkaan.

Hapuilua

2009-10-18T18:44:00.003+03:00

Tauon aikana olen...

saanut ihanan työn
luopunut siitä ihanasta työstä
ja tuntenut olevani täysi paska

saanut toisen työn
ollut reissumiehen vaimo
valvonut
itkenyt
sairastanutkin
olen ollut pettynyt itseeni
toisaalta tuntenut huimaa onnekkuutta ja hämmennystä
kiitollisuutta, onnistumiseniloa

en ole ehtinyt kipuilla kotiäitiyidestä luopumista, kaikki on käynyt niin nopeasti. nyt sekin alkaa painaa. viikon päästä uusi työ, vieras ala, ympäristö, odotettu haaste, samalla pelottava. miehen reissu jatkuu vielä, toivottavasti ei pitkään.
lapset. lapset, nuo rakkaat, kyllä ovat antaneet kuulua, mitä mieltä muutoksesta. mutta pärjäillään, päivä kerrallaan.

silti odotan sitä hetkeä, kun kaikki taas loksahtaa raiteilleen.
arki ja rutiinit, miten niitä voikaan kaivata.

Tauko

2009-09-14T09:12:00.003+03:00

Minulla on liikaa tekemistä, ollut jo jonkin aikaa. Liikaa, ja tyhmyyksissäni haalin lisää (tosin nämä haalimani ovat vain mukavia juttuja, mutta joskus nekin väsyttävät, vievät ajantajun, ajan ja tajun). Harmittaa vietävästi, etten ehdi olla täällä, tehdä tätä kunnolla, edes lukea muiden blogeja. Jotta en saisi tästä(kin) päänsärkyä ja painajaisia, pidän pienen tai suuremman tauon.

Ihanaa, värikästä syksyä kaikille, nähdään taas !!

2009-09-02T17:05:00.004+03:00

Keskustelu aamupalapöydässä, äiti ja kaksivuotias, väsyneitä molemmat, hyvinkin pitkän ja huonon yön jälkeen:

- Mikä sulla on hätänä?
- ....yy-y
- Onko kurkku vielä kipeä?
- Ei
- Onko masu kipeä?
- Ei
- Käsi? Jalka?
- Ei
- Mikset sitten syö?
- y-y-y-YYY-Y
- Onko sulla uhmaikä?
- On.

- Mikä se TUHMAIKÄ on? huutaa viisivuotias pöydän toiselta puolelta.

...

Päiväunien jälkeen alkoi parempi elämä. Mikä mahtava ilma, tuuli ja lämpö, lehtien tanssi. Illaksi luvassa kalareissu (ei minun), hyvä kirja ja oleilua. Toivottavasti hyväuniset lapset.

2009-08-30T08:08:00.006+03:00

Arki

2009-08-25T08:26:00.009+03:00

Jotenkin tuntuu tutulta. Tyttären kerhot alkoivat, ja sairastelu samantien. Istutaan sisällä ja podetaan pojan kanssa, tytär menee pitkin seiniä, koska on jo parantunut parin päivän flunssastaan (joka pienellä kestää taas näköjään pari viikkoa). Minun pitäisi viitsiä ja jaksaa muutama tylsä asia, lykkään niitä kuumeen varjolla. Mutta ne odottavat, eivät ne katoa, koko ajan jomottavat pään sisällä. Miten muutos voikin olla joskus niin vaikea saada alkuun? Vaikka tietää, että on pakko, ja tajuaa, että tämä se pahinta on, repäisy tutusta. Kun asiat taas rullaavat, kaikki käy lopulta hyvin. Vaikkakin erilailla.

2009-08-06T09:58:00.006+03:00

Tykkään kun tulee syksy, ei siitä mihinkään pääse. Kesää aina kaipaa ja rakastaa mutta syksyn sävyt, valo ja koleus sopivat silti minulle paremmin.

Vielä se ei ole. Aamuisin hento tuntu, iltapäivisin vähennetään vaatetta reippaasti. Ihanaa aikaa!

Mummolassa

2009-07-23T09:40:00.009+03:00

Löysin vanhan kotikaupungin pyörätiet uudestaan. Maalaismaiseman kaupungin hulinan kupeessa. Vanhan kotitalon, muistin sen jyrkän mäen (miten siitä talviliukkailla pääsi lastenvaunujen kanssa). Juhani. Talon nimi, sen olin unohtanut, miten sen voi unohtaa. Mietin, keitä siellä nyt asuu, miltä näyttää, remontoitiinko se "pilalle". Millaisia me olisimme, jos vielä siellä asuisimme, samanlaisiako. Puuhat ainakin erilaisia, vuokralaisten, ei omaa pihaa, rauhaa, liikenteen taukoamaton hurina.

Kotiin oli hyvä tulla, vaikka reissu oli mukava. Ensimmäisenä kiersin kasvimökin ja pihan. Mitä uusia nuppuja, kukkia, onko paprika taas pudottanut hedelmänalut. Lapset jäivät vielä mummolaan, tulevat illalla. Meillä on hiljaista, meinaan vähän kitkeä , lukea, kutoa. Tai sitten vain olla.

Aika

2009-07-13T14:48:00.003+03:00

Niin se taas menee. Minä en mene mihinkään, ainakin siltä tuntuu. Yritän pysyä pienissä hetkissä, nauttia kesän joka hippusesta.

Huomenna vietetään peikkotyttären viisivuotispäivää. Mihin se aika meni, vasta minulla oli pienenpieni käärö sylissä.

On ne ihania, kun ne on pieniä, mutta on ne ihania, kun ne kasvaakin.

Maalattuja naisia

2009-06-29T08:16:00.007+03:00

Miksi aina naisia? Mies kysyi.
En tiedä. Mitä sitten? Niitä vain tulee. Tai ei niitäkään enää, maalausinto on laantunut, eikä minulla ole rutiinia, joka saisi tarttumaan pensseliin uudestaan. Odotan inspiraatiota, olkoonkin se tyhmää (myönnän, että helteillä on myös osuutta asiaan =) ).

Uimakoulua

2009-06-25T07:46:00.005+03:00

Kuvassa tyttären uimakoulun maisemat. Mukavaa, kun ilma on lämmennyt (viime viikolla ei paljon naurattanut, äidit turkit päällä ja lapsoset uikkareissa tärisemässä). Tytär on päättänyt oppia itse uimaan, opetus ei paljon kiinnosta. Ujostuttaa. Ei auta mikään, mutta siellä menee kuitenkin, polskii muitten lähellä, mutta auta armias, jos joku PUHUU hänelle tai PITÄISI jotain ohjetta noudattaa. Huoh. No, ensimmäisillä kerroilla ei varpaitaan kastellut, joten jotain kehitystä...

Eräänä päivänä koulun jälkeen näimme kyykäärmeen. Ui siitä tyttären vierestä ja rantautui jalkoihini. Siinä sitä sitten tuijoteltiin puolin ja toisin. Se, aika suuri, mutta kuitenkin niin pieni ja yksin, ja me, kaikki äidit, isät, lapset. Poishan se piti lopulta viedä, kun ei tajunnut (uskaltanut?) itse lähteä.

Puolensa tuolla uimakoululla luonnonhelmassa.

2009-06-19T11:06:00.001+03:00

Mukavaa juhannusta!

Pieniä ja suuria...

2009-06-14T17:50:00.005+03:00

...luonnon ihmeitä. Siinäpä viikonloppu meni ja sen tuntee. Kumpparit jalassa. Kasvoissa auringon ja tuulen piiskat. Väsyttää mutta vielä jaksaisi. Tietää kantaneensa kanoottia ja meloneensa vastatuuleen. Uiminen jäi, vaikka kuinka suunnittelin. Ehkä huomenna.

Harmaata

2009-06-10T13:30:00.004+03:00

Puh ja pyh. Viikkosiivous tehty (eipä uskoisi kun katsoo olohuoneen lattiaa... mutta se onkin silmänräpäys ja lelut ovat vallanneet alan), leivottu viimein raparperipiiras oman penkin sadosta. Ihan surkea piiras. Huono sato. Piti tehdä piimäkakku lohdukkeeksi ;)

Illalla päästään taas savustamaan kalaa, Miehen eilen pyytämää. Siinäpä tämän päivän kohokohdat... ei saisi valittaa, mutta kaipaisin vähän jotain. Valoa. Olen nuutunut, en saa aikaiseksi. Maalausvimma on latistunut, kun ei näe sisällä. Sävyistä tulee omituisia, likaisia. Ulos tihkuun ja tuuleen se kai on teline kannettava, jos meinaa saada valmista.

Oravanpojilla sen sijaan ei näytä olevan huolenhäivää .

Lempieläimiä

2009-06-08T19:04:00.008+03:00

Tyttären ensimmäiset prinsessaleikit. Prinssi ei suostunut pukemaan kuninkaallisia vaatteita, vaan halusi olla kissa. Tytärkään ei kauaa jaksanut, muuttui sammakoksi. Sitten apinaksi. Poika perässä. Iltaisin pienin on kilpikonna (joka ei osaa mennä iltapesulle ja pääsee muuten aikas lujaa karkuun).

Pihassa seurataan lintujen pesimäpuuhia. Harmaasieppo tanssii iltaisin kalliolla, rastaat nurmikolla päivisin. Saako räkättirastaan ottaa käteen, kysyy poika. Minä otin muurahaisen käteen. Saako sisiliskon ottaa käteen. Ei oteta liskoja, perhosia eikä ampiaisia, jookos.

Suloisimmat piha-asukit lienevät oravanpoikaset (ei oteta niitäkään käteen!). Hieman ovat säikkyjä ja jollain tapaa kömpelöitä. Hellyttäviä. Syövät voikukkia, voi onnea =)

Minusta parasta on viime aikoina ollut mustarastaan iltahuilu, peipposen laulu päivällä. Syreenin tuoksu, onko se ennen ollut näin vahva.

2009-06-02T20:09:00.003+03:00

Olen selannut kuvia, omiani ja muiden, vanhoja uusia unohtuneita. Olen heittänyt villasukat vihdoin jalasta -vain laittaakseni tänään takaisin. Ei haittaa.

On juostu pihalla, pötkötelty, ihmetelty, höpötelty. Nuuhkittu pihlajaa ja syreeniä. Päätetty -jälleen kerran- ostaa luonnonkukkakirja. Löydetty uusi sinitiaisenpesä.

On kärrätty ja kitketty. Kasvihuoneesta puuttuu yhä katto ja ovi. On sitä itsekseen harmiteltu. Tänään sitten emäntä yksin puutarhalla kesäkukkien perässä. Kotiin tullessa mukana kurkku, paprika, chili, kolme erilaista tomaattia, persilja, ruohosipuli. Ja krassi. Mahtaako ostohulluus nopeuttaa katonlaittoa?

Sillä välin...

2009-05-31T13:24:00.006+03:00

... kun olimme poissa

- ampiaiset olivat tehneet pikkuriikkisen pesän aitan ovelle (saivat häädön)
- omenapuut ovat alkaneet kukkimaan, muukin piha kukkii ja rehottaa
- posti on tuonut miehelle mukavan paketin ja minulle erään myöntävän vastauksen (ja kasan laskuja luonnollisesti)
- kesäkukat ovat nuupahtaneet, mutta elpyivät jo. paitsi hortensia. mokoma.
- valkovuokot ovat melkein kadonneet, uusia kukkasia on tullut tilalle. tytär on poiminut jo monta kimppua

....

Tänään on minulle liikaa kuumuutta. Pojalle myös. Tytär pyydystää perhosia eikä ole moksiskaan. Paitsi kun pitää tulla sisään syömään (ja pakoon aurinkoa, talven ja kevään varjoisa piha on muuttunut helteiseksi kesäpihaksi). Sitten on kaikkea vaivaa. Ihanaa silti, kun on kesä, kukkaset, tuoksut. Paljaat varpaat.

Kotona jälleen

2009-05-29T12:21:00.003+03:00

Voi miten mukavaa meillä oli. Tänään oli pakko malttaa tulla kotiin, mies palaa työmatkaltaan ja pientä reissuväsymystä meinasi lapsilla alkaa jo olemaan (ei ihme, kun nousivat puoli kuudelta tai kuudelta aamuisin... kotona sentään uni maittaa melkein seitsemään).

Kovasti olimme menossa, yleensä käyn kirppareilla ja se riittää. Nyt kiersimme mm yhden maatilan (kanoja, kukkoja, pupuja, luomutuotteita) ja Halosenniemen (lapsista parasta oli melkein joka ikkunasta pilkottanut järvi) ja aamuhyisen rannan (ihan vain lintujen ja laineiden takia).

Jos lapsilla oli kivaa, niin oli minullakin. Sopiva irtiotto. Nyt kaatuvat kotihommat niskaan, mutta ei haittaa. Taas jaksaa, vaikka jostain syystä kotona odottikin hirveä kaaos. Kuka täällä on käynyt sotkemassa ...?

Hip hei

2009-05-23T08:10:00.004+03:00

Eräällä oli aamusella kiire. Oli kerhon päättäjäiset. Nytkö se kesä alkaa ?

Huomenna lähden lasten kanssa mummolaan muutamaksi päiväksi. Peikkola hiljenee siksi aikaa. Aurinkoisia päiviä !

Plussan puolella

2009-05-19T16:31:00.007+03:00

On aloitettu suursiivousta. Kaivettu pölyinen maalausteline sängyn alta. Maalattu. Eilen ulkona, tänään sisällä. On satanut. Nähty ja nuuskittu ensimmäinen tuomenkukka. Havaittu ukkoetana. Saatu itsetehty komposti toimintaan. Suunniteltu sen naamiointia.

Kasvihuonekin valmistuu pikkuhiljaa. Mietinnässä taimet ja tupaantuliaiset. Tai avajaiset. Mitkä ne sitten olisivat. Pienet juhlat kelpaisivat.

Unohdettu postittaa kummipojan synttärilahja. Unohdettu eräät nimipäivät myös.

Vihdoin...

2009-05-17T17:13:00.005+03:00

...on päästy ulos. Ja taimitarhaan. Meinasin tulla hulluksi. Kävimme parissa paikassa, kaikennäköisiä ja kokoisia taimia, surkean oloisia, virkkuja. Paljon puutteita (minun listani mukaan =) ) Myyjiä ei missään. Seuraavaksi menen tuttuun naapurikaupungin kukkataloon, jossa saa palvelua. Myyjästä riippuen asiallista tai tylyä, mutta palvelua kuitenkin...

Hauskin ostos oli pieni puksipuu. Tykkään siitä hirveästi. Toivottavasti saan pysymään hengissä. Muut puskat jäivät vielä kauppaan, muutama perenna lähti mukaan. Lasten kanssa on istuteltu niitä ja kylvetty myös porkkanansiemenet. Kasvimaalla vihertää jo, olen siitä enemmän kuin tyytyväinen (penkin hoito on ollut täysin olematonta sairastelujen takia).

Tuntuu kesäiseltä. Tuuli kuulostaa erilaiselta. Piha on yhtä valkovuokkomerta (juu, emme ole leikanneet nurmikkoa, miten sitä raskisikaan). Kimalaiset ovat taas tehneet pesän talon seinään. Lintujen pesäpuuhia tarkkaillaan. Alimmassa kuvassa herätyskellomme, kaunisääninen, mutta hieman liian malttamaton (aloittaa aamuneljältä makuuhuoneen ikkunalaudalla).

Vaatteista

2009-05-13T08:19:00.004+03:00

Pitäisi tehdä -listalla on myös oman vaatekaapin päivitys. Luulen, että siellä(kin) on liikaa tavaraa. Ja luulen, että jotain pitäisi myös hankkia kesäksi. Uimapuku ainakin, se on ollut mietinnässä kauan. Mistä löytyisi sopiva?

Oikeastaan piti hehkuttaa Yoshiko Tsukiorin kirjaa Ihanat mekot ja tunikat. Onnesta soikeana kannoin sen kirjastosta kotiin. Joko nyt on pakko opetella ompelemaan. Monta mallia kiinnostaisi. Ehkä värvään ompelutaitoisen ystävän apuun, vaikka ohjeet vaikuttavat varsin selkeiltä. Ongelma onkin se ompelukone, ja minä. Huono yhdistelmä.

Viime aikoina pukeutuminen on ollut varsin rentoa. Nätisti sanottuna. Uudeksi lempivaatteeksi on noussut jokin aika sitten kirpparilta löytynyt neuletakki. Ihan mummomallia, mutta rakastuin siihen. Epäilin silti, mallia ja väriä molempia, mutta onneksi ostin. Helppo ja mukava pitää.

Toisenlainen toukokuu

2009-05-11T08:30:00.003+03:00

Sisäelämä jatkuu, vaikka mieluummin kirmaisimme pihalla. Tytärkin sairastui, nyt ovat molemmat lapset kuumeessa. Poika alkaa olla taas aika räytynyt, saisi jo helpottaa. Reppanat.

Tuntuu, että tämä kuu on kestänyt vuosisadan, ahdistaa, kyllästyttää, kevät menee menojaan, kesä tulee varkain ja meillä on kaikki kesken pihalla. Onhan tässä toki vielä aikaa, ja mitä sitten jos ei kaikkea ehdi. Silti. Mur.

Lauantain iloja ja suruja

2009-05-09T13:49:00.003+03:00

- sataa kaatamalla, ei päästä pihahommiin
- pojan yskä jatkuu hurjana, ja kuume sahaa ylös alas, eipä tässä ole muutenkaan ulos paljon asiaa

- pienen päiväunien aikaan minä ja tytär laitettiin pannukakku uuniin ja riennettiin kukkakauppaan. ostettiin mummulle kaunis kimppu
- kotiin tuotiin myös muutama orvokki ja ulkomuratti
- käytiin kylän galleriassa, taidenäyttelyssä, jonka nimi jäi huomaamatta. Nautittiin.

Villiintynyt tupa

2009-05-07T07:11:00.005+03:00

Meillä pilkottaa taimia pitkin keittiötä ja eteistä. Talo on varjossa ja pieni, tilaa esikasvattaa siis vähän. Jokohan kohta uskaltaisi viedä taimet ulos? Kasvavat raukat ruukuistaan, suurenpia ei mahdu tupaan. Tai mahtuu, mutta mihin siirrään muun elämän siksi aikaa?

Pojalle nousi eilen illalla korkea kuume. Flunssaa kai. Yskiikin kovasti. Vaihteeksi siis sisäpäivä tänään. Meinaan etsiä reseptikirjasta sen helpon mustikkapiirakan, suunnitella kukkapenkin paikkaa (leikkokukille, siemenetkin odottavat). Jatkaa sylittelyä pienen kanssa, luultavasti katsomme Muumeja ja luemme. Laulamme kevätlauluja.

2009-05-05T16:37:00.006+03:00

Minä olen syli. Äiti, ota mut, äiti, kuuluu pienen itkuinen ääni, jos yritän jotain muuta tehdä. On vielä väsyä, kiukkua. Harmia. Ymmärtäähän sen.

Ulkona onneksi pienikin jaksaa vähän mennä. Iloita kukista, sisiliskoista, mullasta ja muurahaisista. Perustaa siskon kanssa matofarmin.

Minä iloitsen noista leikeistä, auringosta. Parantumisesta. Iloitsen jo etukäteen illasta, lasten nukkumaanmenosta. Lehdistä, joihin aion uppoutua sitten. Sisustuslehtien sijaan jotain muuta. Tuntuu, että tarvitsin.

Kun lapsi sairastaa...

2009-05-03T10:51:00.005+03:00

...äidin sydän pakahtuu. Neuvoja sataa. Tehkää näin, älkää noin, jotain täytyy vielä kokeilla. Eikö se auta. Voi kamalaa.

Kuudentena päivänä olen kyllästynyt, sairas huolesta, väsynyt. Soitan uusien -oikeiden- neuvojen toivossa sairaalaan. Käskevät tulla. Mennään. Ruuhkaa. Kokeita. Ystävällinen lääkäri. Lopulta päästään takaisin kotiin. Onneksi. Mukana tarkat nesteytysohjeet. Poika niistä vähät välittää, nukahtaa aikaisin, nukkuu pitkän yön. Tänään näyttää paremmalta. Vihdoin. Kirjataan ylös, mitä toinen juo. Mitä tulee ulos, eikä vielä ole tullut mitään. Ehkä säästymme toiselta sairaalareissulta.

Näin on menty. Aika vain on. Tulisin hulluksi, jos miettisin, mitä kaikkea asioita olisi pitänyt tällä viikolla tehdä. Ja mitä kaikkea kivaa oli viikonlopuksi mietittynä. Se kaikki on vielä edessä.

Reissu ja tuliaiset

2009-04-29T17:54:00.005+03:00

Matka oli pitkä, perillä kaunista. Poroja ei näkynyt. Pilkille vielä päästiin. Muuten viikonloppu oli hulinaa, sukua, lapsia aikuisia. Ehdin jo kaivata hiljaisuutta, mutta sellainen minä olen. Sunnuntaina ajettiin Tampereelle Miehen siskon kotiin, maanantaina omaan kotiin. Väsytti.

Alla Tampereen tuliaisia, pikaiselta kauppareissulta. Pohjoisesta saimme rajun vatsataudin, onneksi vasta kotona sairastuttiin (tosin pienin oireili jo Tampereella). Petiin on kaatunut koko poppoo Miestä lukuunottamatta. Pojan kunto alkaa pikkuhiljaa huolestuttamaan.

Harmittaa. Ulkona on lämmin. Mutta tuleehan noita päiviä. Vappukin, tyttärellä jää väliin kerhon vappunaamiaiset, mutta jospa viikonlopuksi tässä toetaan. Järjestetään omat kemut.

Aurinkoista Vappua!

...

2009-04-24T08:16:00.002+03:00

Saamattomuus. Tuo kauhia piha. Pysähtynyt aika, mitään ei tapahdu (paitsi vähän siellä pihalla). Siinäpä tämän hiljaisuuden syitä.

Nyt olemme lähdössä reissuun. Josko ensi viikolla saisin aikaiseksi, matkakertomusta tai muuta. Ihanaa viikonloppua kaikille, auringonpaistetta ja linnunlaulua!

Kauhia piha

2009-04-17T11:06:00.003+03:00

Lumi on mennyt. Piha on alaston, ruskea, tahmea. Kauhia, sanoi isäni, miten kukkaan voi tämän keskellä ellää. Samalla lapioi savimultaa kuoppaan, joka on talon takana viime kesän vesiputkien vedon jäljiltä. Muutkin kauheudet ovat suurelta osin putki- ja tieremontin ansiota. Aikataulun pettäminen heillä näkyy nyt meillä. Ei ehditty siivota jälkiä ennen talvea, nyt se alkaa.

Totuus on, että piha on kauhea. Kuin työmaa vieläkin. Ja vaaranpaikkoja on. Mutta minä näen jo kukkapenkit, uudet ja vanhat, kissan- ja kurjenkellot ja kaikki niiden kaverit. Suunnittelen uusia alppiruusuja, liljoja, polkuja. Kasvimaata. Aitaa. Riippukeinua. Minä näen sen kaiken.

Nyt vihmoo räntää, mutta peippo laulaa. Ja kevät tuoksuu.

Hyvä pääsiäinen

2009-04-14T08:34:00.004+03:00

Olimme kotona. Pihalla paljon. Poltimme kokkoa, raivasimme kenttää ja kukkapenkkejä, sotkimme kengät ja vaatteet. Mies ja tytär kävivät pilkillä, palasivat ilman saalista, iloisina kuitenkin.

Neljäntenä päivänä mies lähti yksin (olikin jo sen tarpeessa) ja toi iltapala- ahvenen ja hauen pakkaseen. Tytär auttoi suolauksessa ja sanoi, että täällä tuoksuukin hyvältä (raaka, tuore kala, liittyneekö tähän jo jotain mielikuvia tai ehkä tuoksu vaan on niin hyvä...). Poika huusi pikku hauki, se mua purasee. Katsoi kuitenkin hauen hampaita, kun kerrottiin -taas- ettei kuollut kala ketään pure.

Oli sumuista (on yhä). Lauantaina paistoi iltapäivän. Jotenkin sumu silti sopi tähän pysähtyneeseen tunnelmaan. Ei ollut kiirettä. Ei vieraita. Ainut sovittu kyläreissu peruuntui isäntäväen sairastelun vuoksi. Ehdin ja jaksoin jopa lukea pari kirjaa, kolmas on menossa. Erityisesti mieltä piristi Anneli Vainion Kotini on linnani. Se sopi tähän aikaan, minun ja kevään.

Lisää haahuilua

2009-04-07T08:27:00.003+03:00

Olen nauttinut sateen ropinasta kattoon. Tänään tulee lunta.
On jaksettu muutama pääsiäismuna koristella.
Pyykätty.
Eilen päästiin jo ulos, lätäköihin.

Tytär sairasti vatsatautia viikonloppuna, olen jo toiveikas, ehkä se ei tarttunut muihin (tai poikaan ja minuun, mies oli reissussa). Olo on silti vetämätön, valju. Tekemistä on kasa, epämääräinen. Mukavaa tekemistä tosin, mutta kiirus tulee, se ei ole koskaan kivaa.

2009-04-03T11:21:00.003+03:00

Viikko vierähti taas ihan huomaamatta. Ulkoillessa, neuloessa. Muutamaa ei niin kivaa asiaa hoitaessa (ja jatkuu ensi viikolla, puuh).

Lapset nauttivat, kun on märkää. Pihaan on ilmestynyt jokia ja järviä, joista ongitaan jääkaloja. Kohta on vain kuraa ja mutaa, ja se on ihanaa. Ainakin joidenkin mielestä.

Minua kyllästytti pihalla pyöriminen ja kannoin kannoin tuolin ulos. Puikot käteen ja paksua kaulahuivia aloittelemaan. Mahtaako sitä enää tarvita... Työ takkusi, piti aloittaa alusta, kaventaa malli puoleen, että lanka riittää (kirpparilta ostettu kerä). Vähän on muutenkin sellainen olo, kovasti muka tehnyt jotain, koko ajan ja kaikkea, eikä mikään ole silti edennyt. Ehkä se johtuu juuri siitä, että tekee vähän tätä ja tuota eikä keskity yhteen asiaan kerrallaan. Taidan syyttää kevättä, se saa minut levottomaksi, unelmoin ja kellun, unohtelen, haahuilen ympäriinsä. Teen sen mikä eteen sattuu tai mikä huvittaa.

Lisää kevättä

2009-03-27T11:53:00.006+02:00

Lapset ovat alkaneet herätä ennen kuutta. Niin tänäänkin.
Aamupesulla pyydystän muurahaisia kylpyhuoneen lattialta.

Ulkona aurinko ja - 20.
Ulkoilun sijaan askartelemme viikonlopun juhlia varten. Puurolounaan jälkeen poika unille ja tytär tekee vielä kortin pikkuveljelle. Eläinvihkonenkin värkätään, olisinpa tajunnut ajoissa, olisin piirtänyt itse.

Unien jälkeen meinaamme mennä ulos, vaikka minulla olisi sata asiaa. Ehdin huomennakin.

Kevätmekko

2009-03-24T08:00:00.002+02:00

Yksi työ vähemmän puikoilla. Voisi istua paremminkin.
Mutta tytär tykkää, ja vauhti on sen mukaista.

Nyt puemme jotain muuta päälle ja lähdemme lumitöihin!

2009-03-23T08:40:00.003+02:00

Viikonloppuna.

Aurinkoa ! Viihdytimme vieraita. Saimme rämpiä umpihangessa, pulkka perässä, poika harteilla. Työntää miehen omatekoista pilkkikelkkaa pitkin metsää. Joella saatiin kunnon vauhdit (olisi saanut metsässäkin, jos olisi uskaltanut laskea rinteitä alas). Kairata paljon. Kolme ahventa, monta lahnaa. Kiiski.

...

Tänään lämmintä juomaa, vähän makeaa. Toivottavasti yksi neule valmistuu. Siivoilua. Tähteistä tehtyä ruokaa. Venyttelyä.

2009-03-18T08:06:00.007+02:00

Meillä on niin harmaata. Aurinko missä olet ?
Yritän neuloa ja piristyä kauniista kuvista. Lapset pitävät vauhdissa, edes pienessä.

Pientä uudistusta

2009-03-13T08:53:00.006+02:00

(tyynyn uusi elämä)

Lapset ovat parantuneet siinä määrin, että pääsevät mummolaan viikonlopuksi. Minä aioin uudistaa itseni sillä välin. Nukkua. Syödä herkkuja, juoda ehkä lasin viiniä. Saunoa. Nauraa. Jutella miehen kanssa muustakin kuin arjesta. Kaivata lapsia. Löhöillä, selailla lehtiä ja katsoa hyvän elokuvan. Sanoinko jo nukkua ? Vaikeinta on unohtaa kaikki tekemättömät työt, antaa niiden olla. Mutta me olemme nyt todella hävyttömän laiskotteluviikonlopun tarpeessa, joten pakko yrittää.

2009-03-08T14:21:00.005+02:00

Aurinko saapui viimein. Sairastan lasten kanssa. Taas. Tytär onneksi tokeni sen verran, että pääsi miehen kanssa pilkkireissulle. Minä ja poika pysymme sisällä. Olemme karmean pahalla tuulella. Ainakin välillä.

Yskimisen ja pojan viihdyttämisen lomassa sain sentään virkattua yhden pallon. Lanka on ihan jotain muuta kuin halusin, mutta silmäni eivät tajunneet tummia sävyjä. Kadotin silmukat. Mutta tämä oli silti kivaa, kiitokset Paperisydämelle ideasta.

Alimmassa kuvassa näkyy yksi savotta, tuo lattia. Yläkerrassa on ruma ruma ruma muovimatto, alla olisi kai puutakin... Mutta tämä odottaa vielä, on tärkeämpääkin (paitsi jos jonain päivänä kyllästyn odottamaan..)

Mukavaa naistenpäivää vielä, toivottavasti ystävät olette pirteämpiä ja iloisempia kuin me täällä !

Kukasta sonniksi

2009-03-06T11:24:00.002+02:00

Pääsin (jouduin?) ensimmäistä kertaa paikkaamaan tyttären housuja. Housunpolvi oli "tarttunut johonkin terävään" ja siinä oli palkeenkieli. Sopiva kukkanen löytyi kätköistä, neula viuhumaan ja tytär kerhoon. Kerhon jälkeen kukka repsotti, kun se oli "tarttunut johonkin terävään". Lupasin korjata, mutta ei. Se on nyt niin paljon parempi, koska siitä on tullut sonni! Minusta tuo näyttää kyllä enemmän joltain ötökältä, mutta... Seuraavalla kerralla äiti taitaa ommella toisenlaisen lapun, ehkä jopa kankaisen =)

Sekaista sekasotkusta

2009-02-27T07:54:00.003+02:00

Olen sairastellut, siitä tämä hiljaisuus. Nyt alkaa jo helpottaa. Viime päivät olen keräillyt kirpputorikuormaa. Hukumme roinaan, ahdistaa. Miten vaatettakin voi olla niin paljon?? Komeron perukoilta löysin säkin omia ja miehen vaatteita, jotka olen joskus vuosi sitten valinnut kierrätykseen. Säkki vain oli unohtunut... ja mitä sieltä löytyikään! Kaikki ne "kadonneet" talvihameeni ja unohtuneita mekkoja mm tämä:

(oli pakko laittaa juuri tuo kuva, varjon takia, saa minut hihittämään... vaikkei muuten mikään huippuotos olekaan)

Nyt en raskikaan luopua. Toisaalta kiva tehdä löytöjä omasta kaapista, toisaalta karmivaa. Mutta lajittelu jatkuu, silittäminen, hinnoittelu, lasten tavaroiden järjestely... Toivon, että viikon päästä meillä on nurkat tyhjillään.

Jottei tekeminen loppuisi, tänään meinaamme vielä lasten kanssa siivota kirjahyllyn, leipoa pullaa ja suunnitella ja rakentaa hyllyn/naulakon, johon ripustaa jotain pientä. Epäilen, että viimeksi mainittu tulee jäämään hieman kesken...eikä se johdu ainakaan innokkaista apulaisista =)

räps, räps

2009-02-13T13:47:00.008+02:00

2009-02-09T09:31:00.005+02:00

Perjantaina ihasteltiin vielä jääpuikkoja, viikonloppuna kuunneltiin vesisadetta ja lumen tippumista katolta. Syötiin paljon ja hyvää, podettiin alkavaa flunssaa, pötköteltiin.

Tänään paistaa, piristää. Viherpeukaloa kutittaa. Kasvini vaan ovat nuupallaan, appelsiinipuu varsinkin. Yrtit eivät vielä itäneet, paitsi yksi vesikrassin verso. Kovin näyttää orvolta. Kuvittelin, että kasvaisi kunnon puska, mutta... olenko vain kärsimätön.

aikeita, saavutuksia, yksi uusi asukas

2009-02-04T08:40:00.006+02:00

Puusavotta jatkuu. Pihakalusto alkaa muotoutua, polttopuita on jo vinopino. Pihaan on myös muuttanut dinonorsus (eli dinosaurus), ja sitä pitää muistaa ruokkia, muuten se syö meidät. Sisäänkin se yrittää, mutta äiti sai puhuttua ympäri (kun se on niin suuri, eihän se mahdu).

Pojalta vietiin unitutti viikko sitten, yllättävän koville on ottanut. Yskäkin vaivaa yhä. Mutta viime yönä kumpikaan lapsista ei herännyt kertaakaan. Ällistyttävää.

Kukat kuivuvat, mutta kylvimme jo yrttejä, vesikrassia, herneitä ikkunalaudalle. Hitaasti lähtevät, mutta vähän jo vihertää. Tytär varsinkin odottaa, kaipaa suuria, kasvattaisi kaikkea. Ilmoitti isona menevänsä viidakkoon töihin.

Muu aika on mennyt kotitöissä ja koukku kädessä, meinaan oppia virkkaamaan muutakin kuin isoäidinneliötä. Pitäisi vähän järjestelläkin paikkoja (siivota), mutta... Ehkä löydämme uuden sohvan viikonloppuna, odotan sitä, olethan sohva meitä varten jollain kirpputorilla tai kierrätyskeskuksessa.

2009-01-28T13:39:00.007+02:00

En ole saanut mitään näkyvää aikaiseksi. Liikaa ajatustyötä kai =). Askartelutkin ovat jääneet tyttären huoleksi, eilen saimme koko perhe kaulakorut (kuvassa omani). Taustalla pilkottaa kesäkoteja, niitäkin on jo selailtu. Oman kodin remontti seisoo, mutta pihassa kaatuu puita.

Kaikki on eteenpäin.

Väriä

2009-01-24T11:12:00.003+02:00

Tästä on puhuttu paljonkin. Kaipaan vaaleaa, valkoista ympärilleni, mutta rakastan värejä,
raikkaita, vahvoja, vanhoja. Hempeistäkin olen alkanut tykkäämään. Kevätkö jo houkuttaa, kun langat ovat muuttuneet kirjaviksi, mieli hakee oranssia, keltaista (!!), vihreää. Sohvalle on ilmaantunut jo kukkatyyny, mattojen raidat eivät ole enää ruskeita. Ehkä ulkona makaava lumi valaisee, sisälle ovat nyt tervetulleita uudet sävyt.

Plussan puolella

2009-01-19T13:22:00.003+02:00

Lunta! Tyttären Kummi viipyi viikonlopun, oli kivaa. Eläinleikkejä ja yksi viidakkoretki. Antoisa kirpparikierros, ihan rauhassa, ilman lapsia. Ehkä jaksan kuvata löydöt myöhemmin.

Herkkuja.

Pienellä taas yskä. Valvomista.

Mies karsi oksia, teki majan aitan seinustalle. Mahtuu äitikin leikkimään. Tyttärelle löytyi kirpparilta sukset, joten hauskoja ulkoiluhetkiä luvassa. Minulla ei ole suksia, en ole hiihtänyt peruskoulun jälkeen... mutta mies on hankkinut parit metsäsukset, eiköhän niillä eteenpäin pääse.

Tänään voisin käpertyä tuon majan nurkkaan kippuralle, laittaa silmät kiinni, nukkua, nukkua... Herätä keväällä. Vai malttaisiko sitä kuitenkaan ihan talviunille.

2009-01-12T14:57:00.003+02:00

Olen aloittanut kaikkea ja valmiina ei paljon mitään. Viikonloppuna saimme sentään keittiön seinät maalattua ja yhden hyllyn seinään. Hurraa. Loppuaika meni lauleskellessa. Olimme sen tarpeessa. Mutta nyt elämme taas kaaoksessa, kunnes saisin aikaiseksi. Sekamelska on myös pääni sisällä, paljon paljon suunnitelmia, punnittavaa. Lapset pitävät hetkessä kiinni.

Pimeää taas, märkää. Onneksi päivä pitenee.

Pohjoisessa

2009-01-06T13:52:00.006+02:00

Kuinka kaunista olikaan. Myrskyn jälkeen pakkasta ja aurinkoa. Tähdet ja kuu.

Kolmantena yönä tytär sai korvatulehduksen. Ilman mitään varoitusta. Siitä se alkoi ja siinäpä se loppureissu, enemmän ja vähemmän sairastellessa. Paljon jäi kyläpaikkoja, katuja, kirppareita, rantaa kulkematta. Hiljaista käyskentelyä ei yhtään, ei ainuttakaan vanhaa muistoa, jota olisi ehtinyt lapsille näyttää. Harmittaa, mutta ainahan on seuraava kerta.

Arki kuitenkin katkesi, virisi paljon uusia ideoita, intoa ihan tavallisiinkin kotihommiin. Nyt kun pääsisi tästä taudista, pääsisi puuhaamaan. Ihanaa olla kotona.

2008-12-28T18:40:00.005+02:00

Peikkolan joulu oli lämmin ja ihana. Rauhoittumisen kanssa on aina vähän niin ja näin, siitä pitävät lapset huolen. Ja oma pääkoppa, pitäisi pystyä irrottautumaan helpommin. Nopeammin. Mutta nautittiin. Lumesta, herkuista, kynttilöistä, jopa aurinko kehtasi näyttäytyä. Linnut sensijaan ovat kadonneet, vain yksi hömötiainen käy lintulaudalla. Aattona ripustettu lyhde odottaa yhä. Ehkä naapurissa on paremmat eväät?

Huomenna on pikainen paluu arkeen, ja sen jälkeen alkaa reissu pohjoiseen. Minä ristiriitaisin ajatuksin. Toisaalta huippua nähdä ystäviä ja sukua, ylipäänsä päästä lähtemään. Nuorempana lähteminen oli suorastaan elinehto, ja olihan se helppoa. Ilman kummempia aikatauluja, matkalaukkuja, kiljuvia lapsia takapenkillä. "Kahden paikan välillä on irti molemmista". Mikä vapaus. Mahdankohan enää saavuttaa sitä tunnetta.

Mutta, pohjoisen porukka, pian täältä pelmahtaa muutama menninkäinen seuraksenne =). Muille iloista vuoden vaihdetta, palaan tammikuussa. Kaunehin kiitos lukijoille tästä vuodesta!

Joulunodotusta

2008-12-19T17:42:00.003+02:00

Niitä tavallisia. Tonttuja. Joululauluja. Enkeleitä. Piparin tuoksua.

Monta pakettia nenäliinoja. Yskää. Korvatulehdus. Kuumetta. Unettomia öitä, tekemättömiä töitä. Yksi vakavampi sairastuminen lähipiirissä. Ylitöitä, työmatkoja. Pitkää ja lyhyttä pinnaa.

Uusia sanoja, naurunräkätystä. Laulua, hymyjä, taputuksia.

Märinää.

Vielä olisi paketoitavaa, leivottavaa. Ruokaostoksia, kattauksen suunnittelua. (Siivoamista!). Kuusen hankintaa ja koristelua (aivan parasta)

Toivottavasti lisää lauluja, hyviä öitä, maukkaita makuja. Tyytyväisiä lapsia ja aikuisia. Löhöilyä, lukemista. Kynttilänvaloa.

Edes pikkuisen lunta.

Ja unta.

Tänään

2008-12-04T17:24:00.004+02:00

Kudoin. Vähän. Söin paljon suklaata (karkkilakko on siis mennyttä..). Saimme vihdoin joululvalot ulos. Askarreltiin tyttären kanssa tulitikkuaskeja (aivan parasta, vaikka olisi ollut muutakin tekemistä). Satoi lunta ja sitten vettä.

Siivosin hikihatussa.

Poltetaan paljon kynttilöitä.

Peikkoja Peikkolassa

2008-12-02T07:52:00.005+02:00

Olen ollut kaksi viikkoa ihan pihalla, enemmän ja vähemmän kipeänä. Koneellekaan ei ole jaksanut, ehtinyt. Mitähän kaikille kuuluu=).

Tänään on tarmokas päivä. Olen leikannut pojan hiukset, ensimmäistä (ja ehkä viimeistä) kertaa. Paljon vaikeampaa kuin tyttären hiustenleikkuu (vaikka pieni pysyi ihmeen rauhassa). On valokuvattu joulukortteja varten (miksi en tajunnut kuvata silloin, kun oli lunta?? nyt ei ole edes valoa). Puikot ovat heiluneet, joulupajassa tulee kiire (miksi en aloittanut jo toukokuussa????). Remonttiakaan ei ole saatu eteenpäin, alkavat viikonloput ennen joulua käydä vähiin. Sama kai se muuten, mutta olen huomannut, että jos aikataulu pettää niin se sitten pettää totaalisesti.

Pääni on vielä hieman pimeässä, yritän väkisin ajatella positiivisesti, kauniita, tehdä mukavia. Onneksi on joulukuu, saa kaivaa lisää koristeita ja kynttilöitä. Kummasti vaikuttaa sääkin, ulkona on niin lohdutonta. Lunta ja pikkupakkasta toivon taas.

Lunta!

2008-11-24T17:54:00.005+02:00

Olen odottanut, ja nyt sitä sitten saatiin. Ainakin tarpeeksi. Piha on auki pohjoiseen, joten kun sieltä suunnalta tuiskuaa, meillä kahlataan oikein kunnolla hangissa. Aamulla odottivat lumityöt (eikä niitäkään ole ihan vähän), mutta puhuri jatkui hurjana eikä pienin saanut henkeä. Siinäpä ne ulkoilut. Onneksi on apujoukot, piha saatiin putsattua (kahteen kertaan) ja auto tielle, tytär kerhoon. Jospa huomenna pääsemme pulkkamäkeen, lumiukkojen tekoon ja niihin lumitöihinkin (joista muuten tykkään, ja parempi onkin).

...

Sunnuntaina oli kylällä kädentaitajien myyjäiset. Pienet, lämpöiset. Mukavaa, että oli. Ihmetytti, ettei yhtään nuorta myyjää ollut mukana, mutta ehkä täällä pyörii sama vanha piiri. Luulenpa, että siihen kyllä pääsisi mukaan, kun vain saisi aikaiseksi. Alla rannekkeet, joita en voinut vastustaa. Ovat alpakkaa, meinaan testailla kestävätkö kuivat, kutiavat käteni.

Tunnelmallista iltaa kaikille!

2008-11-19T14:32:00.003+02:00

Meillä on kuumeiltu, niistetty, kärsitty vatsataudista. Mies on säästynyt. Monta päivää on mennyt ihan harakoille, ärsyttää. Mutta tänään olemme jalkeilla lastenkin kanssa, huomenna varmasti pääsemme jo uloskin. Yöllä on sadellut hieman lunta, pakkasia luvassa. Mieli on jo aika virkeä, kun nyt saisi kropan kuntoon monen päivän paaston jälkeen. Että jaksaisi tehdä kaikkea mukavaa loppuviikon=) (tosin siivoustakin on pakko harrastaa, mutta ehkäpä sekin olisi nyt mielekästä... )

Viisaita ostoksia?

2008-11-14T11:11:00.004+02:00

Isäni äiti kuoli, kun olin vauva. Kun omia muistikuvia ei ole, on kertomusten, valokuvien, tavaroiden varassa. Yllä oleva kynttilänjalka on mummin vanha. Yksinäinen, jostain syystä minulle kulkeutunut (kukaan ei tietysti muista, milloin ja miten, vanhemmiltani kuitenkin). Jalka on ollut välillä komerossa, välillä hyllyllä. En ole raskinut luopua, mutten toisaalta tiennyt, mitä sillä tehdä.

Tänä syksynä olen kahteen otteeseen löytänyt kahdelta eri kirpputorilta samanlaisia kynttilänjalkoja. Isommat ensin, pienemmät myöhemmin (ja pieniä jäi vielä pari pöytään, hinta hirvitti). Nyt näitä on ryhmä. Minulla ei vain ole vieläkään kunnon paikkaa, eikä edes tarpeeksi kapeita kynttilöitä. (Mainittakoon, että kynttiläsomisteita meillä on muutenkin ihan riittämiin...). Mutta nyt minua miellyttää läpinäkyvyys, kuulaus. Ehkä se johtuu talven odotuksesta. Ja minulla on mielikuva, miltä ne joskus sitten näyttävät. Omalla paikallaan. Omassa valossaan.

2008-11-10T13:48:00.005+02:00

Sadetta ja sumua, tuulista. Kuumeilua. Yskää. Niistämistä. Kyllästyttää.

Kuvat viime viikolta, pakkasaamulta.

Hieman heitteillä

2008-11-05T11:10:00.005+02:00

Tämä blogi ainakin. Anteeksi. Mies keksi siirtää koneen eteiskomerosta yläkertaan, joten yhteydet ovat oikeastikin olleet tässä välillä poikki.

Muutenkin Peikkolassa vallitsee yhä pieni sekasorto, jonka kyllä meinaan saada tällä viikolla jotenkin järjestykseen. Keittiön ja olohuoneen seinien panelointi pitäisi saada loppuun ja olohuoneen katon panelointi purkaa. Eilen revin keittiöstä katon alas (lasten kanssa...), kun meni hermot odotteluun. Yllättävän hyvin meni, pienet jaksoivat aikas hyvin keskittyä omiin leikkeihinsä (yleensä isompi tulee iholle, työntää päänsä työkalun viereen, miten, miten, miksi, miksi, MITÄ, MÄÄKI HALUUN ja pienempi roikkuu muuten vaan lahkeessa ja huutaa syliin). Paneloinnissa ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta kun oli mahdollisuus saada edes vähän korkeutta lisää tähän matalaan majaan... ja altahan paljastui tietysti ihanuus =) (tai ainakin siitä tulee joskus ihanuus, maalia vielä tarvitaan). Valoja en saanut kytkettyä takaisin, joten hyvin tunnelmallista iltaa vietettiin=). Vanhat hirret on joku koteloinut paneloinnin JÄLKEEN, mikä tietysti hankaloitti hommaa. Kotelot istuvat kuin iho,liimattu ympäriinsä. Nekin täytyy rytkäistä alas, mutta ilman lapsia, sen verran paha siivo tulee.

Tänään parantelen selkääni ja ajattelin neuloa. Aurinkokin paistelee mukavasti, joten uloskin taidamme mennä pienen päiväunien jälkeen. Huomenna ehkä saan lapsenvahdin ja remontti jatkuu....

Puuhaa

2008-10-27T14:08:00.005+02:00

Lauantaina saimme vihdoin putsattua pihasta remonttiroinat, ja samalla siivosin aittaa. Miten sitä kertyykin turhaa roinaa... Aittaan jäi vielä kirpputorikasa. Kaiken tarpeellisen joukkoon=)
Maalatakin ehdin, puulaatikon ja lasten jakkaran. Liiteristä löytyneet ikkunat odottavat kunnostusta. En millään osaa päättää, mitä niille tekisin (näitä on siis ruhtinaalliset kaksi kappaletta)

Muutenpa elo on ollut ihan tavallista. Sadetta tai sumua. Suklaakakun leipomista (eihän sen syöminen tuhoa karkkilakkoa, eihän). Askartelua. Mukavan postin kirjoittelua ja vastaanottamista. Pyykkäystä. Talon pyykkihuolto on olematon, joten yritän venyttää pyykkipäivää poutapäiviin ja sen kyllä huomaa... Kuitenkin pyykkiteline melkein asuu keittiössä takan edessä. Kodinhoitotila on suunnitteilla pienen sisäsaunan tilalle, mutta se on ensi kesän asia.

Valonpilkahduksia

2008-10-22T12:57:00.006+03:00

Vihdoin aurinkoa. Tosin pohjoisesta vihmoo kylmästi, oleilemme sisällä. Poika sairastaa. Tytär kuuntelee ja laulaa joululauluja. Olen yrittänyt siivota, raivata, etsinyt tavaroita, joita on remontin tieltä siirretty pitkin huushollia. Jotain on vielä hukassa. Kaikki tekeminen on pätkittäistä, poika kaipaa hoitoa ja syliä vähän väliä. Mutta niin sen pitääkin olla.

Pienen päiväunien aikaan neuloin veljentytölle lapasia pukinkonttiin, kovin on vaaleanpunaista puikoilla. Mutta eikös lahjan pitäisikin olla saajan mieleen, eikä niinkään tekijän.

...

2008-10-19T08:45:00.004+03:00

Peikkolassa on ...
paljon asioita, jotka odottavat pääsyä takaisin. Omille paikoilleen. Vuori pyykkiä. Lätäköitä. Kuraa.
Tiaisia lintulaudalla, närhiä metsänreunassa.
Emäntä, joka aloitti karkkilakon (älkää naurako). Epäilyttää. Porkkanapenkin viimeisiä napostelun tarpeeseen.
Nuhaneniä.
Emäntä, jonka kai tänään täytyy jo pukeutua muuhunkin kuin pyjamaan.
Kiukkuinen isäntä, jonka on päästävä tekemisen tahtiin.
Keskeneräisiä, seisovia asioita. Melkein odotan jo huomista, arjen rutiineja, ehkä pääsee itsekin taas vauhtiin.

Kaaoksen keskeltä

2008-10-14T08:33:00.005+03:00

On mukavaa, että tulee valmista. Putkiremontti on edennyt, huomenna pitäisi olla viimeinen rutistus. Tietysti se tarkoittaa taas repun pakkaamista ja mummolaan ajoa. Pelkäänpä, että emme olleet viime viikolla kovin kummoisia vieraita (tämä on tietysti turha pelko), sillä tytär reagoi taas kovin voimakkaasti muutoksiin (= huutoa, kiukkua, märyä). Poika  ottaa rennommin. Toisaalta äitin poistuminen paikalta tuntui auttavan; viikonlopuksi tulin kotiin paneloimaan seiniä ja siihen olivat loppuneet tyttären raivokohtaukset. Onneksi seuraava reissu kestää vain yhden yön. Näillä näkymin.

Piha avartui, kun kolme lokakaivoa poistettiin. Tietysti nyt on tilalla pelkkää hiekkaa ja savea, odotan pikkupakkasia, mutta vettähän täällä tulee kaatamalla. Mies oli pyytänyt kaivonrenkaita minulle kukkapurkeiksi. Kovin suuria ovat, ihanaa, saan niihin tuijia tai jotain. Mietintään.

Syyshortensia ei kuulemma tykkää siirtelystä, vähän minua epäilyttää tykkääkö tuosta sitomisestakaan...  Muuten piha ei hirveästi kärsinyt, jos ei siis mietitä tuota kaikkialle kantautuvaa savivelliä. Ja siitäkin kärsii kai eniten omat hermoni ja eteisen lattia=).

Sisällä on täysi sekasotku. Panelointi jäi kesken, huonekaluja on siirrelty molempien remonttien tieltä. Vielä ei häiritse.

2008-10-07T11:26:00.002+03:00

Jonkinasteinen alavire jatkuu, flunssan siivittämänä. Onneksi muu perhe on terveenä. Huomenissa alkaa vihdoin pitkään odotettu putkiremontti -ainakin sen ensimmäinen osa. Minä lähden lasten kanssa mummolaan, mikä tarkoittaa taas nettipimentoa. Toivottavasti pääsen viikonlopuksi kotiin, suunnitteilla olisi muutakin remonttia. Ei kovin suurta. Olen aika innoissani, vaikka toisaalta kaikki on vielä niin epävarmaa (toimiiko viemäri jo viikonloppuna, säästyykö pienet kuumeelta, paranenko itse..)

Nyt jatkuu raivaustyöt, että täällä yleensä mahtuu mitään tekemään. Aurinkoista viikkoa!

Viime aikoina

2008-09-30T18:28:00.003+03:00

Minulta on puuttunut jotain. Intoa. Tähän ja kaikkeen muuhunkin. Kaipaan paljon ja monia asioita, en vielä tiedä, mitä kaikkea niistä välttämättä tarvitsen. Aikaa ainakin (kukapa ei), jotta tämä(kin) olisi taas mielekästä.

Kiitos lukijoille, kiitos mukavista kommenteista=). Meinaan tänään vielä ehtiä lukemaan kuulumisia ihanista blogeista. Ja meinaan kirjoittaa omianikin lisää. Mutta niitä myöhemmin.

Viikonloppuna...

2008-09-22T10:15:00.006+03:00

... meillä mm leikittiin, laulettiin, ihmeteltiin sisiliskoja ja koppakuoriaisia, saunottiin, mies kalasti, syötiin savukalaa... tein sukkia vaihteeksi itselleni (juu, ovat tarkoituksella eriparia)... kylpyhuone muuttui miehen maalausverstaaksi (ja sitä se on yhä...)

Meidän olisi pitänyt syventyä vesiosuuskunnan hakemuksiin, ja miehen olisi myös pitänyt "hieman" huoltaa autoani. Kaksi asiaa, molemmat tekemättä. Tänä iltana täytyy potkia vauhtia ainakin niiden papereiden täyttämiseen. Saamaton olo, vaikka toisaalla ehdittiin kaikenlaista (kivaa).

Askareita

2008-09-19T13:32:00.009+03:00

Tytär askartelisi aamusta iltaan. Ei tarvita kummoisia värmeitä, kunhan on liimaa. Samalla syntyy tarinoita, tänään niissä seikkailivat leppäkertut. Minun värkkäykseni jäi kaipaamaan jotain...helmiä, kristalleja...jotain.

Kävyistä sain vihdoin aikaiseksi kranssin.

Ehkä teen vielä toisenkin.

Muutenpa elo onkin ollut tavallista arkista aherrusta, hieman herkuttelua, tomaattien kypsymisen odottelua... naurua, itkua, komentelua, kinastelua, ihastelua.

Pieniä iloisia

2008-09-16T16:16:00.013+03:00

rennot koivunoksat
poika, joka kiinnostui viimein piirtämisestä (eikä vain paisko kyniä pitkin poikin)
tuulenhenki, jossa vieno pakkasentuntu
ruskea
herätys vasta 7.15, molemmat pienet hyvällä tuulella
karjalanpiirakat
Anu Harkin Puikoissa
tytär, joka keksii omia lauluja
korvapuustit
ulkoilu

haaveilu

2008-09-11T18:38:00.006+03:00

Onpas ollut takkuinen viikko. Selkäkivun taivuttua, olin täynnä virtaa, jonka olisin halunnut purkaa maalaamiseen, neulomiseen, mihin tahansa värkkäilyyn. Todellisuus siivousta raivon vallassa, lasten hoitamista (sitä ihan hyvillä mielin), kokkailua, normaalia arkea, väsymystä.
Yhdet joulupajan sukat sentään sain valmiiksi. Villapaidan takakappale olisi muutamaa kierrosta vaille valmis, mutta huomasinkin, että olin kaventanut vain kerran kädentietä, kun olisi pitänyt tehdä se kaksi kertaa. Kyhäelmässä on siis 10 silmukkaa liikaa. KYMMENEN. Yläosa on vielä joustinneuletta, joten... kaipa täytyy purkaa tai sitten vielä mietin. Kudon muut kappaleet ja katson, saanko hävitettyä ne silmukat johonkin. Nyyh. Syytän omaa päätäni ja innokkuuttani, ei pitäisi lasten kanssa tehdä. Tai jos tekee , pitäisi tarkistaa sataan kertaan.

Viikonlopun kirpparikierros oli nihkeä sekin. Moni paikka oli syystä tai toisesta kiinni. Mutta lähikaupungissa oli markkinat. Sieltä löytyi KIPUKOUKKU, jota olin suunnitellut miehelle joululahjaksi. Suosittelen. Tosin vasta viikon kokemuksella... mutta yläselän jumit ainakin alkavat helpottamaan molemmilla. Iskiaskipuni on vielä hoitamatta, en ole uskaltanut. Ehkä aloitan tänään.

Tuntoja

2008-09-09T11:44:00.006+03:00

Meillä jatkuu niistäminen ja yskiminen.
Minulla hillitön selkäkipu. Aika vaisua meininkiä.

Pari kuvaa uudistuneesta kukkapenkistä.

Näitä meillä on myös tehty paljon viime päivinä.
Kiitos ideasta Paperisydämen Annalle!

Loppuviikon plussat ja miinukset

2008-09-05T11:44:00.006+03:00

Sain vihdoin puusohvan. Ihan tavallisen, vanhan, valkoisen pinnasohvan. Tyttären Kummi tuli samalla kyytillä suuresta kaupungista meille viikonlopun viettoon. Omenoitakin saimme tuliaisiksi.
Leivottiin tyttären kanssa suklaakakku.
Mies vietti päivän joella kaverinsa kanssa. Kaverin koiraa ei huolittu kanoottiin, joten se vietti päivän meillä. Söi ja paljon, jaksoi lasten kanssa, ei kertaa edes haukkunut. Mutta odotti, odotti kuono kohti jokea.
Pojan flunssa paheni taas, nukkumisesta ei toivoakaan.
Sataa.
Kirpparikierros vielä odottaa. Villasukka hyvässä vauhdissa, hieman hirvittää, kuinka jaksan tehdä sille parin ja sitten vielä toisenkin... Kyllästyn, onneksi on muutakin puikoilla.
Kellastuneet lehdet.
Vihreä.
Punainen hiipii meille myös kuin varkain. Lapsille, ajattelen aina. Vielä ei ole mitään syntynyt, on vain kankaat.
Kukkapenkki odottaa. Mutta ei enää paljoa.

Kevyttä

2008-09-02T11:05:00.006+03:00

Varsin hempeissä sävyissä viime päivinä. Joulupaja käynnistyi, joka vuosi olen sitä suunnitellut näihin aikoihin, mutta nyt vasta sain aikaiseksi. Toivottavasti into ei lopu kesken... Puikoilla on villapaita ja kolmiohuivi, yksi kaulahuivi jo valmistui. Parit villasukat olisi tarkoitus myös tehdä ja sitten jotain kivaa veljentytölle (miten se onkin kaikista vaikein keksiä???). Ja toki omille lapsille. Kuulostaa ehkä vähäiseltä, mutta minun kutomisvauhdilla saattaapi kiire silti yllättää.

Yhenlainen puutarhuri

2008-08-30T13:44:00.005+03:00

Tarviiko sanoa, että kukkapenkki on yhä levällään. Nyt olisi aikaa, mutta ei sitten huvita pätkääkään. Tuulee, viluttaa. Tyhmää.

Porkkanapenkki näyttää oikein kivalta, mutta aika kitukasvusia ovat sitten kuitenkin (tosin hyvin paljon suurempia kuin ensimmäisenä vuonna savimaassa kasvatetut). En ole jaksanut harventaa. Höh. Mutta maistuvat. Ja juuri maasta vetäistyn porkkanan tuoksu on melkein taivaallinen.

Tomaatteja on tulossa vielä paljon, mahtavatko raukat paleltua, jos tulee vielä kylmempiä öitä. Samassa saavissa kasvaneet yrtit on joku toukka(?) popsinut parempiin suihin.

Onneksi tämä on vielä harjoitteluasteella ja ihan huvin vuoksi tehty. Ensi syksynä odotamme taas parempaa satoa=)

Sadesää

2008-08-28T14:34:00.003+03:00

Lapset ovat kutakuinkin parantuneet. Ihmeellistä.
Olin varautunut kahden viikon köhimiseen. Huh.

Tänään sataa kaatamalla. Ulos ei viitsi lähteä, mikä meinasi alkaa masentamaan. Mutta onneksi lapset leikkivät kiltisti (ja siivo on sen mukainen... mutta olkoot), ehdin kirjastoon tyttären kerhon aikana (ihailen vasta tuota kirjapinoa, odotan, että pääsen rauhassa tutustumaan). Neulon myssyä itselleni, vaikka pitäisi tehdä jotain ihan muuta... kuten imuroida. Mutta ehtiihän sitä.

Kuunnellaan kaunista sadetta.

Sumua

2008-08-26T15:09:00.005+03:00

Ilman mitään ennustajan lahjoja, aavistin, että ensimmäinen kerhoviikko päättyy johonkin tautiin. Kuinkas ollakkaan , sunnuntaina  tytär  heräsi tukkoisena . No, vauhtia  se ei juurikaan hidastanut, eikä  hidasta, tytär sairastaa nuo nuhat nykyään  nopeasti ja helposti. Mutta poika sitten.  On pienellä hankalaa, ei maita uni, yskänpuuskat  häiritsevät, henki ei kulje. Päivällä kiukuttaa, niistetään, ulos ei pääse, tytär menee pitkin seiniä. Kohta äitikin. Ja tämä on vasta ensimmäinen kunnon tautipäivä.

Onneksi voi ajatella mukavia. Laulaa laulukirjat läpi tyttären kanssa. Kaivaa kynttilöitä, suunnitella uusien ostoa. Unelmoida tunnelmallisista, hiljaisista syysilloista. Tuijottaa ikkunasta kukkapenkkiä, joka vielä kaipaa kipeästi hoitoa. Sekin. Tehdä listoja asioista  -mukavista asioista-, jotka pitäisi tehdä. Eikä ottaa mitään stressiä siitä, että tuleeko ne tehtyä.

Ja sitten taas keinuttaa pientä potilasta.

Siellä täällä vihertää

2008-08-22T11:07:00.005+03:00

Puutarhahulluus iski. Jo oli aikakin. Vanhat kukkapenkit kasvavat kaikkea mahdollista, istutettua, luonnonkukkaa, heinää, vattua ja haapakin löytyi. Mullassa vilistää myös matoja, sisiliskoja, kaikenvärisiä muurahaisia sekä lukematon joukko tuntemattomia ötököitä. Tiedättehän.

Penkkejä on kaksi, suurensuuri ja vähän pienempi. Viimeistä aloin eilen lasten kanssa raivata. Puoliväliin päästiin, muutama kukka ja havukin saatiin istutettua. Kiviä lisää, havuja lisää, jotain pientä kukkaakin vielä tarvitaan. Ja voimaa, särkylääkettä. Lapsenvahtikin kelpaisi.

Keskeneräisestä ei kuvia, sen sijaan kaverin tuoma miniruusu. Hauska.

Jottei tekeminen loppuisi, kylpyhuoneen suunnittelu jatkuu. Tänään sovittelin kippoja komuutin päälle, vähän voi tulla ahdasta. Kaapin värikin vielä mietityttää, miten tuota raaskii maalata... vaikka toivoinkin jotain vaaleaa...

Kissakuumeeseen

2008-08-19T09:47:00.004+03:00

Tyttärellä on parantumaton kissakuume. Tosin muutkin eläimet kyllä kelpuutettaisiin meille asumaan, hevosesta viimeksi haaveiltiin. Siis hetki sitten. Vielä ehtii tänään haluta muitakin karvaisia. Tai karvattomia, kuten käärmeitä. Huh.

Arki

2008-08-18T08:49:00.004+03:00

Tänään alkaa tyttärellä kerho. Varma syksyn merkki. Nelivuotias saa jo olla kahtena päivänä viikossa  kerhossa, kolme tuntia kerrallaan, minullahan on kohta aikaa kaikenlaiseen puuhasteluun. Toisaalta pitää sumplia pienemmän päiväunia ja vähän taitavat ruoka-ajatkin venyä, mutta eiköhän kaikki asetu uomiinsa.

Itselleni lupasin myös jonkun kivan kurssin. Meidän kylän tarjonta on hieman heikko, naapurissa olisi paremmin, mutta matka on sitten kuitenkin pitkä. Lopulta päätin ilmoittautua jumppaan, vaikka keramiikka tai piirustus olisikin ollut vähintään yhtä kivaa. Satsaan siis tiukkoihin pakaroihin (hah) ja hoidan luovuuden kotona (hah).

Mutta lapset kasvavat, joskus on taas enemmän aikaa omiin juttuihin.

Saalista

2008-08-15T14:44:00.007+03:00

En malta olla kertomatta,
mitä kaikkea tällä viikolla tarttui kirpparilta mukaan=)

Meillä näkyy ruskeaa

2008-08-12T20:43:00.004+03:00

Mies kipaisi iltahämärissä maakellariimme ja tuli melkein juoksun kanssa takaisin. Nappasi kameran ja häipyi taas. Pieni vieras piti ikuistaa. Suloinen, peukalonpään kokoinen. Ei enää niin ihana, kun kasvaa.

Jostain syystä nämä tykkäävät asustaa meidän pihassa... Tavallisiakin sammakoita näkee, mutta harvemmin. Ehkä ovat ujoja.

Minä olen ollut -vaihteeksi- jotenkin jumissa, ei kulje ajatus, ei jaksa tehdä. Olen yrittänyt piristyä. Loninut vanhoja esineitä ja kankaita, etsinyt inspiraatiota. Taisi mokoma löytyäkin, tosin vasta ajatuksentasolla. Onneksi edes siellä.

Viikonloppuna vielä

2008-08-10T13:33:00.005+03:00

Saalista metsästä. Vattupensaita oli paljon, ja marjojakin, mutta suurin osa  ylikypsiä tai muuten huonoja. Harmitti.
Muutama mustikka onneksi löytyi.
Puolukoita pääsee poimimaan varmaan jo loppuviikosta.

Eilen illalla lukeminen meni ihan kuvien katseluksi. Väsytti yhä. Ompelukirja on äitini vanha, siitä on apua, kun taas uskallan istua koneen ääreen. Lohikäärmevuoressa kiinnosti Tove Janssonin kuvitus. Tunnistaa kyllä tekijän tyylistään.

2008-08-09T21:15:00.008+03:00

On taas ollut. Hulinaa. Mieluisia vieraita, lasten ääniä.
 Aamulla heilutimme heiheit.

Nyt kaipaan unta, unta, unta. Onneksi kohta voi kellahtaa sohvalle tai sänkyyn kirjan kanssa. Mahdanko ehtiä ensimmäistä sivua pidemmälle.

Miehen kanssa ehdimme päivällä joelle, ei sielläkään ihan hiljaista ollut, mutta kuitenkin. Saimme huomiseksi ahvenpaistia.
Rannalta löytyi kaunis kukka, mikähän mahtaa olla?

Aika hämärää

2008-08-05T10:57:00.005+03:00

Sade on väistynyt, mutta pimeys jäi. Violetteja pilviä, sanoi tytär. Ei masenna, ei tänään. Tanssimme oranssilla peitolla, siinä on kukat talvellakin. Minä selaan Novitaa ja haluan tehdä paljon. Ensin pitäisi varmaan tehdä keskeneräiset loppuun. Vai pitäisikö.

Hulinaa

2008-08-04T10:27:00.003+03:00

Appivanhemmat kävivät viikonloppuna pikavisiitillä. Veivät suuret astiakaappini ja pirttikaluston. Toivat pesukommuutin ja pienen kaapiston. Komuutti odottaa kylpyhuoneremonttia, eteisen lattialla vielä tällä hetkellä. Kaappi sopi lastenhuoneeseen, sai täytteekseen vaatteita. Vanha vaatekaappi pitäisi vielä kantaa ulos.
Astiat ovat pitkin poikin keittiötä, vähäisillä tasoilla. Pojan ulottumattomissa. Vanhemmiltani on tulossa mummin vanha senkki. Odotan sitä.Hauskaa laittaa lautaset samaan
kaappiin kuin mummi aikoinaan.
Klaffipöytäkin valmistui, se(kin) on kannettu sisään ja yläkertaan.

Olen siis kestinnyt, viihtynyt, kiertänyt kirppareita, kantanut huonekaluja edestakas. Ihmetellyt rupisammakkoa. Koiriakin pihalla laukkasi, otimme hetkeksi hoitoon kunnes omistaja tuli hätiin. Onneksi oli puhelinnumero pannassa!

Lisää vieraita on tulossa ehkä jo huomenna.
Lisää hulinaa, hetkeksi, mukavaa.

Olen iloisella mielellä, koti näyttää taas enemmän meiltä. Harmi, että sataa ja on pimeää, kuvia ei nyt kannata ottaa. Valoa odotellessa, oikein hyvää viikonalkua!

+++

Myöhemmin ilma vähän kirkastui. Teimme iltapalaa nuotiolla, etsimme -yllättäen- matoja, minä kolusin vanhaa grillipaikkaa ja liiteriä. Pieniä löytöjä, löytöjä kumminkin. Kuvan kalasta tuli miehen kanssa pientä hyväntahtoista kinaa, minusta tuosta tulisi kiva koriste, mies käyttäisi "oikeaan" tarkoitukseen.

Ihan hyvä päivä

2008-07-29T13:19:00.006+03:00

Aamulla oli viileää. Käytiin metsässä, käpyjä poimimassa ja ihmettelemässä ihan kaikkea. Muutama mustikka löytyi. Päivällä moikattiin naapurin hepat ja kurkittiin kaloja joesta (ei näkynyt). Ystävät kävivät. Mies tuli ajoissa töistä. Kaapissa suklaakakkua.

Vielä voisin kaivata jotain, mutta tänään en viitsi.

Muitakin sävyjä

2008-07-28T12:43:00.005+03:00

Viikonlopun rymyilystä selvittiin. Kanoottiretki oli varsin hauska, ei kastuttu, kaaduttu, ei edes horjuttu. Muutamaan otteeseen kanoottia piti kantaa (vähävesisten pikkukoskien yli), ja se kyllä meinasi käydä hermoille. Rannat on päästetty huonoon kuntoon, raahaa siinä sitten venettä parimetristen nokkosten keskellä. Mutta kuuluu kai asiaan, pienet pistelyt ja kirpaisut.

Tänään onkin syksynhenkäys tuulessa (tai ehkä se vain tuntuu siltä helteen jälkeen). On tehty kotihommat, pyykit pesty, ruuat laitettu. Vähän näperrelty kortteja ja leikekirjaa. Tehty vanhoja palapelejä. Alla kirpparilöytö, kuvan takia ostettu. Yllättäen pari palasta uupui, tytärtä ei paljon harmittanut, äitiä ehkä vähän.

Leikekirjaan liimattiin vaaleita kuvia, mutta myös täyteläisempiä, syksyisempiä. Jotenkin on tullut myös haalittua pihaan rojua syksyä varten, ruskaa, havuja, käpyjä odottamaan.

Kuivaharjoittelua

2008-07-26T12:42:00.003+03:00

Mikähän kesässä mahtaa olla lasten mielestä parasta... Loputtomat vesileikit luulisin. Muistelisin.

Tänään lapset ovat taas viihdyttämässä mummua ja pappaa; mies on luvannut viedä minut joelle. Kanootilla, jonka osti viikko sitten. Olen innoissani, mutta jostain syystä minua hieman hirvittää. Johtuneeko kamalasta tuulesta (pohjoisesta, tyyntyy onneksi illaksi. Luultavasti.). Vai sitten kanootista. Sellaisen kyydissä en ainakaan muista olleeni, kuivalla maalla vain olen testaillut. Kiikkerältä tuntui. Joki sinällään on myös hieman oudompi tapaus, mitä pyörteitä ja kiviä siellä vaaniikaan kanoottiparan pohjan tuhoamiseksi (ei se kuulemma pienistä rikki mene..). Mitään hurjaa koskenlaskua ei tosin ole suunnitelmissa, rauhallista melontaa ja kalastusta vain.

Vanhaksi olen kai tulossa (tullut?), koska ei voisi kuvitella, että merellä kasvanut muuten miettii kaatuuko vai uppoaako kanootti. Parempi mennä vielä istumaan kyytiin, totuttelemaan, keinuttelemaan nurmikon turvassa. Etten sitten itse onnistu keikauttamaan venettä nurin=)

Porvoo

2008-07-21T07:49:00.005+03:00

Lauantaina  tuli käveltyä  auringon paahteessa ja kauniissa maisemassa. Piipahdimme ystävän kanssa Porvoossa käsityömessuilla sekä  vanhassa kaupungissa.  Messuilta toivoin ideoita, inspiraatiota. Pelkäsin kukkaron kevenevän aivan liikaa. Hieman petyin, vaikka  kauniita  sävyjä, taitavia  ja mukavia ihmisiä, hienoja käsitöitä siellä toki oli.  Rahat säästyivät tällä kertaa.

Vanha  kaupunki oli yhtä ihana kuin ennenkin. Mutta ihmisiä oli paljon, tilaa vähän. Joidenkin kauppojen ovelta sai palata takaisin, se hieman latisti tunnelmaa.  Onneksi ei ollut mitään pakollista ostettavaa, sitten olisi vain pitänyt ängetä muun väen sekaan. Mutta taas on kiva suunnitella seuraavaa reissua. Parempaan aikaan (hiljaisempaan..), ilman lapsia, ilman kiirettä.

Tänään sataakin sitten kaatamalla, taitaa tulla askartelupäivä=)

Projekti

2008-07-18T11:08:00.005+03:00

Minulla on ollut onni saada mummin vanha klaffipöytä.
Kunnostamisen aloitin jo -öhöm- viime kesänä. Ja nyt sitten vasta pääsin jatkamaan. Tiedättehän, koskaan ei ole muka aikaa, ei paikkaa, ja kun ulkona joutuu tekemään, ei ole sopivaa säätä -ainakaan sopivaan aikaan. Mutta tänään pääsin jo aika pitkälle, seuraavaksi olisikin rautakauppareissu tarpeen (ja milloinkahan sen saisi aikaiseksi...).

Yhden laatikon pohjalta löytyi hauska kuva. Arvuuttelimme vanhempieni kanssa, että kukahan on mahtanut tämän piirtää. Isä ei kuulemma, koska hänen lapsuudessaan ei ollut tusseja. Ja aika kirkkaina ovat värit pysyneet. Siispä epäilen veljeäni...

Hei hoi hauki

2008-07-16T09:44:00.004+03:00

Olen kommentoinut muiden blogeissa kuvia, jotka on otettu veden äärellä. Huokaillut. Eilen illalla sain hieman
lääkettä ikuiseen kaipuuseen.

Mies näytti ottipaikkansa ja pääsin muistelemaan vavan käyttöä. Tosin se taitaa olla kuin pyörällä ajo, ei unohdu, vaikka aikaa on ... niin, vuosi ainakin. Ei kelvannut kaloille vieheet, perhot, ei edes madot. Parin tunnin jälkeen rämmin kotiin, sohvalle käsitöiden pariin. Mies palasi puoliltaöin ja oli saanut vaikka ja mitä kaloja=). Vanha totuus, iltahämärissä alkaa syönti.
Mutta mukavaa oli, tahtoo pian uudestaan.

Tänään sain vielä nukkua ja suunnittelin tekeväni en-yhtään-mitään koko päivänä, mutta lapset ovatkin jo tulossa kotiin. Joten kohta alkaa hulina, arki, tutut rutiinit. Ihanaa sekin.

Juhlien jälkeen

2008-07-15T11:35:00.006+03:00

Talossa ja pihassa on ollut elämää pari päivää. Vilinää, kitinää, naurua. Paljaita varpaita, kermaa suupielissä. Tytär täytti neljä vuotta. Voiko sitä koskaan lakata ihmettelemästä, kuinka nopeasti aika menee.

Vieraiden lähdettyä lapset pääsivät mummolaan yökylään. Nyt meillä vasta hiljaista onkin! Ja jatkuu vielä huomiseen. Ilta oli kummallinen, niin syvällä selkäytimessä ovat iltapalat ja nukutusrutiinit. En oikein osannut olla. Hassua. Kaipaan niin usein omaa aikaa, hengähdystaukoa, hetkeä, jolloin kuulisi omat ajatuksensa, voisi keskustella toisen aikuisen kanssa ilman keskeytystä, ja ja ... lista on pitkä. Mutta sitten kun lapset ovat mummun hoivissa, oloni on orpo. Jotain puuttuu. Kauppaan mennessä osoittelen traktorit ja koirat, vaikka takapenkki on hiljaa. Pihalla huomaan madot ja sisällä muistan laittaa tavarat paikoilleen. Vaikka voisin elää kuin PELLOSSA, löhötä, laiskotella, kutoa rauhassa, syödä suklaata lounaaksi... Ehkä vielä opin. Päästämään irti, edes hetkeksi. Nyt olen vielä palasina, hämmentynyt.

Mutta lapsilla on varmasti ihanaa=)

...

2008-07-11T15:59:00.004+03:00

Ihana kesä! Melkein liian kuuma, onneksi puhaltaa mereltä päin ja kovaa. Lapset ovat hoitaneet matofarmiaan, juosseet avojaloin, pyörineet, hyörineet, nauttineet,
tarjonneet hiekkateetä ja kukkasoppaa.

Sisällä on välillä hengähdetty, leikitty villieläimillä (eivät muuten kestäneet pienen hoitajan käsittelyssä..).

Äiti on suunnitellut, haaveillut, selannut kirjoja. Laskenut, suunnitellut uudestaan... Jostain nyt pitkää pinnaa tänne lisää, kiitos.

Ihan pihalla

2008-07-09T11:55:00.007+03:00

Piipahdimme Tampereella tyttären Kummin luona. Kiitos kestityksestä! Mukaan saimme myös pussin raparperia. Omamme eivät millään kasva, olisiko lannoitus tarpeen vai laulanta, en tiedä...
Tuomiset pilkoin ja pakastin, paitsi yksi mehuerä piti keitellä. Ensimmäistä kertaa, tuli sellaista aikuiseen makuun sopivaa...

Vieraitakin kävi. Ihanaa, kiitos sinne pohjoiseenkin. Kyllä piristi=). Ilmatkin sattuivat suosimaan, edes vähän, harmitti, kun pihamme näyttää lähinnä kaatopaikalta. Ja työmaalta. Ja jossain pilkahtaa paratiisi. Onneksi.

Vanha ruusu päätti alkaa kukkimaan; olin jo luopumassa koko puskasta. Nyt en raaski...

Sitten on näitä projekteja. Suurimpia en edes kehtaa kuvata. Ja pienimmät ovat usein niitä hauskimpia.

Mitäs muuta sitten olen tehnyt... Ihan samaa vanhaa.

Kotitöitä pääsee pihalle karkuun, ainakin hetkeksi. Poika on unilla ulkona, tytön kanssakin lähdemme nuuhkimaan, kuulostelemaan, ihastelemaan.

Maalaussää

2008-06-18T12:03:00.005+03:00

Olen yhä hidas. Värit houkuttavat, mutta siveltimet eivät kulje entiseen malliin. Mutta pohjia sain aikaiseksi. Odottavat kuivumista, ideoita. Osa varmasti lopullista tuomiota.

Tytär teki kunnon taidetta. Maalasi vesivärikotelonsa, pöydän, itsensä. Paperillekin syntyi. Tänään lempiväri oli ehdottomasti violetti. Ja mikä riemu, kun väreistä sai sekoitettua erisävyisiä violetteja. Lasten luovuutta on ihana seurata.

Latvasta lahot

2008-06-17T17:07:00.004+03:00

Miehellä on projekti. Olen tyytyväinen.
Sade hieman haittaa, joten toivomme loppuviikoksi aurinkoa...

Projektin ansiosta meillä tuoksuu alapihalla koivu. Talon vierellä kukkivat juhannusruusut, joten pihalla on melkein huumaavaa. Projektin ansiosta piha on myös täynnä oksia, runkoja, halkoja. Odottavat pilkkomista, pinoamista, silppuamista. Hirvittää työn määrä, samalla kun olen innoissani muutoksesta.  Monet rungoista ovat lahonneet, juuresta latvaan, senkin vuoksi olen onnellinen, että saadaan ne karsittua. Viime kesänä yksi tällainen koivuvanhus taipui tuulessa ja kaatui  -onneksi pellolle.

Usein kuulee, että vanhojen talojen kätköistä löytyy mitä upeimpia aarteita. Meidän aitasta on löytynyt vain jotain pientä, mm nämä "kiipeilykengät". Hurjaa katseltavaa, kun mies menee ja korkealle meneekin. Saha kädessä, vaimo maassa huutamassa, että tule jo alas. Lapset eivät välitä, ei huolestuta tämä pieniä,  mutta tytär tietysti haluaisi mukaan.

Hymyjä

2008-06-14T19:15:00.004+03:00

Raskaan viikon jälkeen viikonloppu on ollut -tähän mennessä- varsin mukava. Eilen kävin vanhan ystävän kanssa teatterissa Porvoossa. Piipahdimme yhdessä vanhan kaupungin kahvilassakin, en muista nimeä. Oli kaunista, aurinkoista, rauhallista. Toisaalta ihmisiä, turisteja, kameroita, iloisia kasvoja. Nautin. Teatteriesitys oli Elviksen vetoketju. Paljon hyvää. Rentouttavaa, juuri sitä kaipasin.

Hauskaa myös, että ehdin taas tehdä jotain käsitöitäkin. Pupuja tällä kertaa. Yksi on vielä ilman silmiä, yksi ilman päätäkin, yksi Tilda-pupu sentään valmis. Kohtalaisen tyytyväinen olen.

Tänään pääsi poikakin ulkosaunaan kylpemään. Aikaisemmin on arastellut, muta nyt oli mukavaa. Kesän ensimmäiset vihdat tehtiin, ja kyllä tämä äiti koittikin sitten vihtoa kaiken kivun, ärtymyksen rippeet, väsymyksen pois. Mahtoiko auttaa, ei ainakaan haittaa ollut.

Aurinkoa

2008-06-11T11:30:00.011+03:00

Mies kävi eilen ruokakaupassa
 (yleensä minä hoidan meillä nuo kauppareissut)
ja toi kivan yllätyksen:

Tänään paistaa, mutta tuulesta ei pääse. Aamulla kävimme tonkimassa matoja, ei löytynyt yhtään. Ehkä emme kaivaneet tarpeeksi syvältä, mutta ihmettelin, kuinka maa kivien alla oli jo kuivaa. Kaiken kaatosateen jälkeen. Tytär oli pettynyt, kastemadot ovat niin ihania.

Äidin mielestä ihania ovat mm nämä.
Iloitsen pihasta, vaikka se ei vielä ole ihan meidän näköinen.
 Mutta siellä kasvaa paljon kaunista, istutettua ja villiä.

Sataa, sataa ropisee

2008-06-10T11:21:00.006+03:00

Jotenkin tällä viikolla ei pääse vauhtiin ollenkaan. Ei herää. Raskas mieli, kankeat jalat. Voisin syyttää ilmaa, mutta eipä taida siitä johtua. Pelkästään hauskaa, että sataa välillä. Tänään onnistuu ulkoilukin, eilen oli liian kova myräkkä.

Aamukävelyllä käytiin katsomassa naapurin heppoja, ja poimimassa lupiineja. Vihdoin alkavat meidänkin pimeässä ojassa kukkimaan. Tykkään näistä, kun ovat vielä vähän nupullaan, täydessä kukassa ovat liian.... suuria kai. Kukkapöytänä on vasta hankittu ja maalattu saunapenkki. Tarkoitus on jättää se ulos, aluksi se vaeltaa varmaan pitkin pihaa, minun ja lasten perässä. Lopullinen paikka tulee olemaan kallion juurella, alppiruusun vierellä. Mietiskely ja hiljentymispaikka.

2008-06-08T18:25:00.004+03:00

Taas hiljaisuus täällä blogissani. Jotenkin elo on välillä -joskus tuntuu, että useimmiten- niin tavallista arkea, ei siitä ole kerrottavaa.

Jotain pientä poikkeamaa rutiineihin toki: kirpputorikuormaa olen kasannut ja tänään vihdoin kuskannut tavarat myyntiin.
Perjantain helteestä nautittiin, lapset pääsivät polskuttelemaan pieneen altaaseen. Aikuiset tyytyivät saunomaan.

Mies ehti merelle ja saalis oli mitä parhain, ahventa ja kuhaa. Tänään on syöty siis hyvin, ei ole savukalaa voittanutta=)

Ja niin, kirjastossa piipahdin ja hupsis, huomasin lainaavani Tildas julehus -kirjan. Se on ihana, nyt olen etsinyt suomenkielistä painosta kirjakaupoista, mutta eipäs ole löytynyt. Joulua ei kyllä vielä ole ikävä, eikä talveakaan (päinvastoin...), mutta silti...selaan sivuja ja huokailen.