lauantai 30. elokuuta 2008

Yhenlainen puutarhuri

Tarviiko sanoa, että kukkapenkki on yhä levällään. Nyt olisi aikaa, mutta ei sitten huvita pätkääkään. Tuulee, viluttaa. Tyhmää.

Porkkanapenkki näyttää oikein kivalta, mutta aika kitukasvusia ovat sitten kuitenkin (tosin hyvin paljon suurempia kuin ensimmäisenä vuonna savimaassa kasvatetut). En ole jaksanut harventaa. Höh. Mutta maistuvat. Ja juuri maasta vetäistyn porkkanan tuoksu on melkein taivaallinen.

Tomaatteja on tulossa vielä paljon, mahtavatko raukat paleltua, jos tulee vielä kylmempiä öitä. Samassa saavissa kasvaneet yrtit on joku toukka(?) popsinut parempiin suihin.

Onneksi tämä on vielä harjoitteluasteella ja ihan huvin vuoksi tehty. Ensi syksynä odotamme taas parempaa satoa=)



torstai 28. elokuuta 2008

Sadesää

Lapset ovat kutakuinkin parantuneet. Ihmeellistä.
Olin varautunut kahden viikon köhimiseen. Huh.

Tänään sataa kaatamalla. Ulos ei viitsi lähteä, mikä meinasi alkaa masentamaan. Mutta onneksi lapset leikkivät kiltisti (ja siivo on sen mukainen... mutta olkoot), ehdin kirjastoon tyttären kerhon aikana (ihailen vasta tuota kirjapinoa, odotan, että pääsen rauhassa tutustumaan). Neulon myssyä itselleni, vaikka pitäisi tehdä jotain ihan muuta... kuten imuroida. Mutta ehtiihän sitä.

Kuunnellaan kaunista sadetta.





tiistai 26. elokuuta 2008

Sumua

Ilman mitään ennustajan lahjoja, aavistin, että ensimmäinen kerhoviikko päättyy johonkin tautiin. Kuinkas ollakkaan , sunnuntaina tytär heräsi tukkoisena . No, vauhtia se ei juurikaan hidastanut, eikä hidasta, tytär sairastaa nuo nuhat nykyään nopeasti ja helposti. Mutta poika sitten. On pienellä hankalaa, ei maita uni, yskänpuuskat häiritsevät, henki ei kulje. Päivällä kiukuttaa, niistetään, ulos ei pääse, tytär menee pitkin seiniä. Kohta äitikin. Ja tämä on vasta ensimmäinen kunnon tautipäivä.

Onneksi voi ajatella mukavia. Laulaa laulukirjat läpi tyttären kanssa. Kaivaa kynttilöitä, suunnitella uusien ostoa. Unelmoida tunnelmallisista, hiljaisista syysilloista. Tuijottaa ikkunasta kukkapenkkiä, joka vielä kaipaa kipeästi hoitoa. Sekin. Tehdä listoja asioista -mukavista asioista-, jotka pitäisi tehdä. Eikä ottaa mitään stressiä siitä, että tuleeko ne tehtyä.

Ja sitten taas keinuttaa pientä potilasta.



perjantai 22. elokuuta 2008

Siellä täällä vihertää

Puutarhahulluus iski. Jo oli aikakin. Vanhat kukkapenkit kasvavat kaikkea mahdollista, istutettua, luonnonkukkaa, heinää, vattua ja haapakin löytyi. Mullassa vilistää myös matoja, sisiliskoja, kaikenvärisiä muurahaisia sekä lukematon joukko tuntemattomia ötököitä. Tiedättehän.

Penkkejä on kaksi, suurensuuri ja vähän pienempi. Viimeistä aloin eilen lasten kanssa raivata. Puoliväliin päästiin, muutama kukka ja havukin saatiin istutettua. Kiviä lisää, havuja lisää, jotain pientä kukkaakin vielä tarvitaan. Ja voimaa, särkylääkettä. Lapsenvahtikin kelpaisi.

Keskeneräisestä ei kuvia, sen sijaan kaverin tuoma miniruusu. Hauska.



Jottei tekeminen loppuisi, kylpyhuoneen suunnittelu jatkuu. Tänään sovittelin kippoja komuutin päälle, vähän voi tulla ahdasta. Kaapin värikin vielä mietityttää, miten tuota raaskii maalata... vaikka toivoinkin jotain vaaleaa...



tiistai 19. elokuuta 2008

Kissakuumeeseen

Tyttärellä on parantumaton kissakuume. Tosin muutkin eläimet kyllä kelpuutettaisiin meille asumaan, hevosesta viimeksi haaveiltiin. Siis hetki sitten. Vielä ehtii tänään haluta muitakin karvaisia. Tai karvattomia, kuten käärmeitä. Huh.


maanantai 18. elokuuta 2008

Arki

Tänään alkaa tyttärellä kerho. Varma syksyn merkki. Nelivuotias saa jo olla kahtena päivänä viikossa kerhossa, kolme tuntia kerrallaan, minullahan on kohta aikaa kaikenlaiseen puuhasteluun. Toisaalta pitää sumplia pienemmän päiväunia ja vähän taitavat ruoka-ajatkin venyä, mutta eiköhän kaikki asetu uomiinsa.

Itselleni lupasin myös jonkun kivan kurssin. Meidän kylän tarjonta on hieman heikko, naapurissa olisi paremmin, mutta matka on sitten kuitenkin pitkä. Lopulta päätin ilmoittautua jumppaan, vaikka keramiikka tai piirustus olisikin ollut vähintään yhtä kivaa. Satsaan siis tiukkoihin pakaroihin (hah) ja hoidan luovuuden kotona (hah).

Mutta lapset kasvavat, joskus on taas enemmän aikaa omiin juttuihin.



perjantai 15. elokuuta 2008

Saalista

En malta olla kertomatta,
mitä kaikkea tällä viikolla tarttui kirpparilta mukaan=)








tiistai 12. elokuuta 2008

Meillä näkyy ruskeaa

Mies kipaisi iltahämärissä maakellariimme ja tuli melkein juoksun kanssa takaisin. Nappasi kameran ja häipyi taas. Pieni vieras piti ikuistaa. Suloinen, peukalonpään kokoinen. Ei enää niin ihana, kun kasvaa.

Jostain syystä nämä tykkäävät asustaa meidän pihassa... Tavallisiakin sammakoita näkee, mutta harvemmin. Ehkä ovat ujoja.




Minä olen ollut -vaihteeksi- jotenkin jumissa, ei kulje ajatus, ei jaksa tehdä. Olen yrittänyt piristyä. Loninut vanhoja esineitä ja kankaita, etsinyt inspiraatiota. Taisi mokoma löytyäkin, tosin vasta ajatuksentasolla. Onneksi edes siellä.




sunnuntai 10. elokuuta 2008

Viikonloppuna vielä


Saalista metsästä. Vattupensaita oli paljon, ja marjojakin, mutta suurin osa ylikypsiä tai muuten huonoja. Harmitti.
Muutama mustikka onneksi löytyi.
Puolukoita pääsee poimimaan varmaan jo loppuviikosta.

Eilen illalla lukeminen meni ihan kuvien katseluksi. Väsytti yhä. Ompelukirja on äitini vanha, siitä on apua, kun taas uskallan istua koneen ääreen. Lohikäärmevuoressa kiinnosti Tove Janssonin kuvitus. Tunnistaa kyllä tekijän tyylistään.



lauantai 9. elokuuta 2008

On taas ollut. Hulinaa. Mieluisia vieraita, lasten ääniä.
Aamulla heilutimme heiheit.

Nyt kaipaan unta, unta, unta. Onneksi kohta voi kellahtaa sohvalle tai sänkyyn kirjan kanssa. Mahdanko ehtiä ensimmäistä sivua pidemmälle.

Miehen kanssa ehdimme päivällä joelle, ei sielläkään ihan hiljaista ollut, mutta kuitenkin. Saimme huomiseksi ahvenpaistia.
Rannalta löytyi kaunis kukka, mikähän mahtaa olla?


tiistai 5. elokuuta 2008

Aika hämärää

Sade on väistynyt, mutta pimeys jäi. Violetteja pilviä, sanoi tytär. Ei masenna, ei tänään. Tanssimme oranssilla peitolla, siinä on kukat talvellakin. Minä selaan Novitaa ja haluan tehdä paljon. Ensin pitäisi varmaan tehdä keskeneräiset loppuun. Vai pitäisikö.





maanantai 4. elokuuta 2008

Hulinaa

Appivanhemmat kävivät viikonloppuna pikavisiitillä. Veivät suuret astiakaappini ja pirttikaluston. Toivat pesukommuutin ja pienen kaapiston. Komuutti odottaa kylpyhuoneremonttia, eteisen lattialla vielä tällä hetkellä. Kaappi sopi lastenhuoneeseen, sai täytteekseen vaatteita. Vanha vaatekaappi pitäisi vielä kantaa ulos.
Astiat ovat pitkin poikin keittiötä, vähäisillä tasoilla. Pojan ulottumattomissa. Vanhemmiltani on tulossa mummin vanha senkki. Odotan sitä.Hauskaa laittaa lautaset samaan
kaappiin kuin mummi aikoinaan.
Klaffipöytäkin valmistui, se(kin) on kannettu sisään ja yläkertaan.


Olen siis kestinnyt, viihtynyt, kiertänyt kirppareita, kantanut huonekaluja edestakas. Ihmetellyt rupisammakkoa. Koiriakin pihalla laukkasi, otimme hetkeksi hoitoon kunnes omistaja tuli hätiin. Onneksi oli puhelinnumero pannassa!

Lisää vieraita on tulossa ehkä jo huomenna.
Lisää hulinaa, hetkeksi, mukavaa.

Olen iloisella mielellä, koti näyttää taas enemmän meiltä. Harmi, että sataa ja on pimeää, kuvia ei nyt kannata ottaa. Valoa odotellessa, oikein hyvää viikonalkua!


+++

Myöhemmin ilma vähän kirkastui. Teimme iltapalaa nuotiolla, etsimme -yllättäen- matoja, minä kolusin vanhaa grillipaikkaa ja liiteriä. Pieniä löytöjä, löytöjä kumminkin. Kuvan kalasta tuli miehen kanssa pientä hyväntahtoista kinaa, minusta tuosta tulisi kiva koriste, mies käyttäisi "oikeaan" tarkoitukseen.