Lunta!

Olen odottanut, ja nyt sitä sitten saatiin. Ainakin tarpeeksi. Piha on auki pohjoiseen, joten kun sieltä suunnalta tuiskuaa, meillä kahlataan oikein kunnolla hangissa. Aamulla odottivat lumityöt (eikä niitäkään ole ihan vähän), mutta puhuri jatkui hurjana eikä pienin saanut henkeä. Siinäpä ne ulkoilut. Onneksi on apujoukot, piha saatiin putsattua (kahteen kertaan) ja auto tielle, tytär kerhoon. Jospa huomenna pääsemme pulkkamäkeen, lumiukkojen tekoon ja niihin lumitöihinkin (joista muuten tykkään, ja parempi onkin).


...

Sunnuntaina oli kylällä kädentaitajien myyjäiset. Pienet, lämpöiset. Mukavaa, että oli. Ihmetytti, ettei yhtään nuorta myyjää ollut mukana, mutta ehkä täällä pyörii sama vanha piiri. Luulenpa, että siihen kyllä pääsisi mukaan, kun vain saisi aikaiseksi. Alla rannekkeet, joita en voinut vastustaa. Ovat alpakkaa, meinaan testailla kestävätkö kuivat, kutiavat käteni.


Tunnelmallista iltaa kaikille!

Meillä on kuumeiltu, niistetty, kärsitty vatsataudista. Mies on säästynyt. Monta päivää on mennyt ihan harakoille, ärsyttää. Mutta tänään olemme jalkeilla lastenkin kanssa, huomenna varmasti pääsemme jo uloskin. Yöllä on sadellut hieman lunta, pakkasia luvassa. Mieli on jo aika virkeä, kun nyt saisi kropan kuntoon monen päivän paaston jälkeen. Että jaksaisi tehdä kaikkea mukavaa loppuviikon=) (tosin siivoustakin on pakko harrastaa, mutta ehkäpä sekin olisi nyt mielekästä... )

Viisaita ostoksia?

Isäni äiti kuoli, kun olin vauva. Kun omia muistikuvia ei ole, on kertomusten, valokuvien, tavaroiden varassa. Yllä oleva kynttilänjalka on mummin vanha. Yksinäinen, jostain syystä minulle kulkeutunut (kukaan ei tietysti muista, milloin ja miten, vanhemmiltani kuitenkin). Jalka on ollut välillä komerossa, välillä hyllyllä. En ole raskinut luopua, mutten toisaalta tiennyt, mitä sillä tehdä.

Tänä syksynä olen kahteen otteeseen löytänyt kahdelta eri kirpputorilta samanlaisia kynttilänjalkoja. Isommat ensin, pienemmät myöhemmin (ja pieniä jäi vielä pari pöytään, hinta hirvitti). Nyt näitä on ryhmä. Minulla ei vain ole vieläkään kunnon paikkaa, eikä edes tarpeeksi kapeita kynttilöitä. (Mainittakoon, että kynttiläsomisteita meillä on muutenkin ihan riittämiin...). Mutta nyt minua miellyttää läpinäkyvyys, kuulaus. Ehkä se johtuu talven odotuksesta. Ja minulla on mielikuva, miltä ne joskus sitten näyttävät. Omalla paikallaan. Omassa valossaan.

Sadetta ja sumua, tuulista. Kuumeilua. Yskää. Niistämistä. Kyllästyttää.



Kuvat viime viikolta, pakkasaamulta.

Hieman heitteillä

Tämä blogi ainakin. Anteeksi. Mies keksi siirtää koneen eteiskomerosta yläkertaan, joten yhteydet ovat oikeastikin olleet tässä välillä poikki.

Muutenkin Peikkolassa vallitsee yhä pieni sekasorto, jonka kyllä meinaan saada tällä viikolla jotenkin järjestykseen. Keittiön ja olohuoneen seinien panelointi pitäisi saada loppuun ja olohuoneen katon panelointi purkaa. Eilen revin keittiöstä katon alas (lasten kanssa...), kun meni hermot odotteluun. Yllättävän hyvin meni, pienet jaksoivat aikas hyvin keskittyä omiin leikkeihinsä (yleensä isompi tulee iholle, työntää päänsä työkalun viereen, miten, miten, miksi, miksi, MITÄ, MÄÄKI HALUUN ja pienempi roikkuu muuten vaan lahkeessa ja huutaa syliin). Paneloinnissa ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta kun oli mahdollisuus saada edes vähän korkeutta lisää tähän matalaan majaan... ja altahan paljastui tietysti ihanuus =) (tai ainakin siitä tulee joskus ihanuus, maalia vielä tarvitaan). Valoja en saanut kytkettyä takaisin, joten hyvin tunnelmallista iltaa vietettiin=). Vanhat hirret on joku koteloinut paneloinnin JÄLKEEN, mikä tietysti hankaloitti hommaa. Kotelot istuvat kuin iho,liimattu ympäriinsä. Nekin täytyy rytkäistä alas, mutta ilman lapsia, sen verran paha siivo tulee.

Tänään parantelen selkääni ja ajattelin neuloa. Aurinkokin paistelee mukavasti, joten uloskin taidamme mennä pienen päiväunien jälkeen. Huomenna ehkä saan lapsenvahdin ja remontti jatkuu....