Pientä uudistusta

(tyynyn uusi elämä)

Lapset ovat parantuneet siinä määrin, että pääsevät mummolaan viikonlopuksi. Minä aioin uudistaa itseni sillä välin. Nukkua. Syödä herkkuja, juoda ehkä lasin viiniä. Saunoa. Nauraa. Jutella miehen kanssa muustakin kuin arjesta. Kaivata lapsia. Löhöillä, selailla lehtiä ja katsoa hyvän elokuvan. Sanoinko jo nukkua ? Vaikeinta on unohtaa kaikki tekemättömät työt, antaa niiden olla. Mutta me olemme nyt todella hävyttömän laiskotteluviikonlopun tarpeessa, joten pakko yrittää.

Aurinko saapui viimein. Sairastan lasten kanssa. Taas. Tytär onneksi tokeni sen verran, että pääsi miehen kanssa pilkkireissulle. Minä ja poika pysymme sisällä. Olemme karmean pahalla tuulella. Ainakin välillä.

Yskimisen ja pojan viihdyttämisen lomassa sain sentään virkattua yhden pallon. Lanka on ihan jotain muuta kuin halusin, mutta silmäni eivät tajunneet tummia sävyjä. Kadotin silmukat. Mutta tämä oli silti kivaa, kiitokset Paperisydämelle ideasta.

Alimmassa kuvassa näkyy yksi savotta, tuo lattia. Yläkerrassa on ruma ruma ruma muovimatto, alla olisi kai puutakin... Mutta tämä odottaa vielä, on tärkeämpääkin (paitsi jos jonain päivänä kyllästyn odottamaan..)

Mukavaa naistenpäivää vielä, toivottavasti ystävät olette pirteämpiä ja iloisempia kuin me täällä !

Kukasta sonniksi

Pääsin (jouduin?) ensimmäistä kertaa paikkaamaan tyttären housuja. Housunpolvi oli "tarttunut johonkin terävään" ja siinä oli palkeenkieli. Sopiva kukkanen löytyi kätköistä, neula viuhumaan ja tytär kerhoon. Kerhon jälkeen kukka repsotti, kun se oli "tarttunut johonkin terävään". Lupasin korjata, mutta ei. Se on nyt niin paljon parempi, koska siitä on tullut sonni! Minusta tuo näyttää kyllä enemmän joltain ötökältä, mutta... Seuraavalla kerralla äiti taitaa ommella toisenlaisen lapun, ehkä jopa kankaisen =)

Sekaista sekasotkusta

Olen sairastellut, siitä tämä hiljaisuus. Nyt alkaa jo helpottaa. Viime päivät olen keräillyt kirpputorikuormaa. Hukumme roinaan, ahdistaa. Miten vaatettakin voi olla niin paljon?? Komeron perukoilta löysin säkin omia ja miehen vaatteita, jotka olen joskus vuosi sitten valinnut kierrätykseen. Säkki vain oli unohtunut... ja mitä sieltä löytyikään! Kaikki ne "kadonneet" talvihameeni ja unohtuneita mekkoja mm tämä:

(oli pakko laittaa juuri tuo kuva, varjon takia, saa minut hihittämään... vaikkei muuten mikään huippuotos olekaan)

Nyt en raskikaan luopua. Toisaalta kiva tehdä löytöjä omasta kaapista, toisaalta karmivaa. Mutta lajittelu jatkuu, silittäminen, hinnoittelu, lasten tavaroiden järjestely... Toivon, että viikon päästä meillä on nurkat tyhjillään.

Jottei tekeminen loppuisi, tänään meinaamme vielä lasten kanssa siivota kirjahyllyn, leipoa pullaa ja suunnitella ja rakentaa hyllyn/naulakon, johon ripustaa jotain pientä. Epäilen, että viimeksi mainittu tulee jäämään hieman kesken...eikä se johdu ainakaan innokkaista apulaisista =)

räps, räps

Perjantaina ihasteltiin vielä jääpuikkoja, viikonloppuna kuunneltiin vesisadetta ja lumen tippumista katolta. Syötiin paljon ja hyvää, podettiin alkavaa flunssaa, pötköteltiin.

Tänään paistaa, piristää. Viherpeukaloa kutittaa. Kasvini vaan ovat nuupallaan, appelsiinipuu varsinkin. Yrtit eivät vielä itäneet, paitsi yksi vesikrassin verso. Kovin näyttää orvolta. Kuvittelin, että kasvaisi kunnon puska, mutta... olenko vain kärsimätön.

aikeita, saavutuksia, yksi uusi asukas

Puusavotta jatkuu. Pihakalusto alkaa muotoutua, polttopuita on jo vinopino. Pihaan on myös muuttanut dinonorsus (eli dinosaurus), ja sitä pitää muistaa ruokkia, muuten se syö meidät. Sisäänkin se yrittää, mutta äiti sai puhuttua ympäri (kun se on niin suuri, eihän se mahdu).

Pojalta vietiin unitutti viikko sitten, yllättävän koville on ottanut. Yskäkin vaivaa yhä. Mutta viime yönä kumpikaan lapsista ei herännyt kertaakaan. Ällistyttävää.

Kukat kuivuvat, mutta kylvimme jo yrttejä, vesikrassia, herneitä ikkunalaudalle. Hitaasti lähtevät, mutta vähän jo vihertää. Tytär varsinkin odottaa, kaipaa suuria, kasvattaisi kaikkea. Ilmoitti isona menevänsä viidakkoon töihin.

Muu aika on mennyt kotitöissä ja koukku kädessä, meinaan oppia virkkaamaan muutakin kuin isoäidinneliötä. Pitäisi vähän järjestelläkin paikkoja (siivota), mutta... Ehkä löydämme uuden sohvan viikonloppuna, odotan sitä, olethan sohva meitä varten jollain kirpputorilla tai kierrätyskeskuksessa.