Peikkolan joulu oli lämmin ja ihana. Rauhoittumisen kanssa on aina vähän niin ja näin, siitä pitävät lapset huolen. Ja oma pääkoppa, pitäisi pystyä irrottautumaan helpommin. Nopeammin. Mutta nautittiin. Lumesta, herkuista, kynttilöistä, jopa aurinko kehtasi näyttäytyä. Linnut sensijaan ovat kadonneet, vain yksi hömötiainen käy lintulaudalla. Aattona ripustettu lyhde odottaa yhä. Ehkä naapurissa on paremmat eväät?

Huomenna on pikainen paluu arkeen, ja sen jälkeen alkaa reissu pohjoiseen. Minä ristiriitaisin ajatuksin. Toisaalta huippua nähdä ystäviä ja sukua, ylipäänsä päästä lähtemään. Nuorempana lähteminen oli suorastaan elinehto, ja olihan se helppoa. Ilman kummempia aikatauluja, matkalaukkuja, kiljuvia lapsia takapenkillä. "Kahden paikan välillä on irti molemmista". Mikä vapaus. Mahdankohan enää saavuttaa sitä tunnetta.

Mutta, pohjoisen porukka, pian täältä pelmahtaa muutama menninkäinen seuraksenne =). Muille iloista vuoden vaihdetta, palaan tammikuussa. Kaunehin kiitos lukijoille tästä vuodesta!

Joulunodotusta

Niitä tavallisia. Tonttuja. Joululauluja. Enkeleitä. Piparin tuoksua.

Monta pakettia nenäliinoja. Yskää. Korvatulehdus. Kuumetta. Unettomia öitä, tekemättömiä töitä. Yksi vakavampi sairastuminen lähipiirissä. Ylitöitä, työmatkoja. Pitkää ja lyhyttä pinnaa.

Uusia sanoja, naurunräkätystä. Laulua, hymyjä, taputuksia.

Märinää.

Vielä olisi paketoitavaa, leivottavaa. Ruokaostoksia, kattauksen suunnittelua. (Siivoamista!). Kuusen hankintaa ja koristelua (aivan parasta)

Toivottavasti lisää lauluja, hyviä öitä, maukkaita makuja. Tyytyväisiä lapsia ja aikuisia. Löhöilyä, lukemista. Kynttilänvaloa.

Edes pikkuisen lunta.

Ja unta.

Tänään

Kudoin. Vähän. Söin paljon suklaata (karkkilakko on siis mennyttä..). Saimme vihdoin joululvalot ulos. Askarreltiin tyttären kanssa tulitikkuaskeja (aivan parasta, vaikka olisi ollut muutakin tekemistä). Satoi lunta ja sitten vettä.

Siivosin hikihatussa.

Poltetaan paljon kynttilöitä.

Peikkoja Peikkolassa

Olen ollut kaksi viikkoa ihan pihalla, enemmän ja vähemmän kipeänä. Koneellekaan ei ole jaksanut, ehtinyt. Mitähän kaikille kuuluu=).

Tänään on tarmokas päivä. Olen leikannut pojan hiukset, ensimmäistä (ja ehkä viimeistä) kertaa. Paljon vaikeampaa kuin tyttären hiustenleikkuu (vaikka pieni pysyi ihmeen rauhassa). On valokuvattu joulukortteja varten (miksi en tajunnut kuvata silloin, kun oli lunta?? nyt ei ole edes valoa). Puikot ovat heiluneet, joulupajassa tulee kiire (miksi en aloittanut jo toukokuussa????). Remonttiakaan ei ole saatu eteenpäin, alkavat viikonloput ennen joulua käydä vähiin. Sama kai se muuten, mutta olen huomannut, että jos aikataulu pettää niin se sitten pettää totaalisesti.

Pääni on vielä hieman pimeässä, yritän väkisin ajatella positiivisesti, kauniita, tehdä mukavia. Onneksi on joulukuu, saa kaivaa lisää koristeita ja kynttilöitä. Kummasti vaikuttaa sääkin, ulkona on niin lohdutonta. Lunta ja pikkupakkasta toivon taas.

Lunta!

Olen odottanut, ja nyt sitä sitten saatiin. Ainakin tarpeeksi. Piha on auki pohjoiseen, joten kun sieltä suunnalta tuiskuaa, meillä kahlataan oikein kunnolla hangissa. Aamulla odottivat lumityöt (eikä niitäkään ole ihan vähän), mutta puhuri jatkui hurjana eikä pienin saanut henkeä. Siinäpä ne ulkoilut. Onneksi on apujoukot, piha saatiin putsattua (kahteen kertaan) ja auto tielle, tytär kerhoon. Jospa huomenna pääsemme pulkkamäkeen, lumiukkojen tekoon ja niihin lumitöihinkin (joista muuten tykkään, ja parempi onkin).


...

Sunnuntaina oli kylällä kädentaitajien myyjäiset. Pienet, lämpöiset. Mukavaa, että oli. Ihmetytti, ettei yhtään nuorta myyjää ollut mukana, mutta ehkä täällä pyörii sama vanha piiri. Luulenpa, että siihen kyllä pääsisi mukaan, kun vain saisi aikaiseksi. Alla rannekkeet, joita en voinut vastustaa. Ovat alpakkaa, meinaan testailla kestävätkö kuivat, kutiavat käteni.


Tunnelmallista iltaa kaikille!

Meillä on kuumeiltu, niistetty, kärsitty vatsataudista. Mies on säästynyt. Monta päivää on mennyt ihan harakoille, ärsyttää. Mutta tänään olemme jalkeilla lastenkin kanssa, huomenna varmasti pääsemme jo uloskin. Yöllä on sadellut hieman lunta, pakkasia luvassa. Mieli on jo aika virkeä, kun nyt saisi kropan kuntoon monen päivän paaston jälkeen. Että jaksaisi tehdä kaikkea mukavaa loppuviikon=) (tosin siivoustakin on pakko harrastaa, mutta ehkäpä sekin olisi nyt mielekästä... )

Viisaita ostoksia?

Isäni äiti kuoli, kun olin vauva. Kun omia muistikuvia ei ole, on kertomusten, valokuvien, tavaroiden varassa. Yllä oleva kynttilänjalka on mummin vanha. Yksinäinen, jostain syystä minulle kulkeutunut (kukaan ei tietysti muista, milloin ja miten, vanhemmiltani kuitenkin). Jalka on ollut välillä komerossa, välillä hyllyllä. En ole raskinut luopua, mutten toisaalta tiennyt, mitä sillä tehdä.

Tänä syksynä olen kahteen otteeseen löytänyt kahdelta eri kirpputorilta samanlaisia kynttilänjalkoja. Isommat ensin, pienemmät myöhemmin (ja pieniä jäi vielä pari pöytään, hinta hirvitti). Nyt näitä on ryhmä. Minulla ei vain ole vieläkään kunnon paikkaa, eikä edes tarpeeksi kapeita kynttilöitä. (Mainittakoon, että kynttiläsomisteita meillä on muutenkin ihan riittämiin...). Mutta nyt minua miellyttää läpinäkyvyys, kuulaus. Ehkä se johtuu talven odotuksesta. Ja minulla on mielikuva, miltä ne joskus sitten näyttävät. Omalla paikallaan. Omassa valossaan.