Peikkolassa yskitään, niistetään. Haukotellaan. Tytär ei kuulemma ole enää kipeä, vain "nuhanen". Neiti tanssii ympäri taloa ja laulaa omia laulujaan...


... iltaisin lentää lepakko ja pöllö
huhuhuuhuhuhuu

minä olen semmoinen hyppivä otus
pupu
loikloikloik
ja lepakko lentää omilla siivillä...


ja tämä jatkuu ja jatkuu, kaikki tutut eläimet pääsevät lauluun(ja niitä on paljon). Meillä on aika hauskaa.

Poika tuhisee ja köhisee, vinkuu ja vikisee. Onneksi myös hymyilee ja nauraa välillä. Hankalaahan se on ilman sanoja muuten kertoa.

Jollain tapaa nautin tästä pysähtyneestä ajasta, vaikka mieluusti tekisin ja touhuaisin, ottaisin ainakin lapsilta taudin pois.