perjantai 18. heinäkuuta 2008

Projekti

Minulla on ollut onni saada mummin vanha klaffipöytä.
Kunnostamisen aloitin jo -öhöm- viime kesänä. Ja nyt sitten vasta pääsin jatkamaan. Tiedättehän, koskaan ei ole muka aikaa, ei paikkaa, ja kun ulkona joutuu tekemään, ei ole sopivaa säätä -ainakaan sopivaan aikaan. Mutta tänään pääsin jo aika pitkälle, seuraavaksi olisikin rautakauppareissu tarpeen (ja milloinkahan sen saisi aikaiseksi...).





Yhden laatikon pohjalta löytyi hauska kuva. Arvuuttelimme vanhempieni kanssa, että kukahan on mahtanut tämän piirtää. Isä ei kuulemma, koska hänen lapsuudessaan ei ollut tusseja. Ja aika kirkkaina ovat värit pysyneet. Siispä epäilen veljeäni...



7 kommenttia:

aino kirjoitti...

mitä meinaat pöydälle tehdä?
vanhat esineet ovat parhaita..

emäntä kirjoitti...

Hei Aino, ihan perusjuttuja pöytä kaipaa. Maalinpoistoa, uutta maalia, jalkojen korjaamista... Vanhat osat ovat aika hyvässä kunnossa, ainoastaan isojen laatikoiden vetimet pitää hankkia (ja olen huomannut, että tämä on usein hyvinkin vaikea homma...). Lukotkin pitäisi uusia, mutta ajattelin pärjätä ilman=)

Mari kirjoitti...

Aivan ihana pöytä! Tuollaisen haluaisin ehdottomasti myös meille:)

Mari

Junika kirjoitti...

Onpas ihana klaffilipasto :-)!

Niina K kirjoitti...

Piirroksesta tuli oma lapsuusaikainen piirtelyni mieleen,raaputin nuppineulalla äitini ompelukoneeseen oman nimeni. Kiinni jäädessä ihan pokkana selitin "ENseMINÄollu!!" Hieno kuva kyllä, toivottavasti säästät sen etkä maalaa piiloon.
niin ja P.s Lisään nimesi arvontaan =)

Anonyymi kirjoitti...

Tosi hieno pöytä. Pitäähän niitä pitkän tähtäimenkin projekteja olla, vai mitä? Ja sitten on huippua kun saa itse jotain valmiiksi, missä näkyy oman käden jälki.

emäntä kirjoitti...

Kiitoksia kaikille kommenteista!
Ja Niina, en toki maalaa piirustusta piiloon=)
Tiina, juu, meillä näitä pitkän(kin) tähtäimen projekteja riittää...