Puuhaa

Lauantaina saimme vihdoin putsattua pihasta remonttiroinat, ja samalla siivosin aittaa. Miten sitä kertyykin turhaa roinaa... Aittaan jäi vielä kirpputorikasa. Kaiken tarpeellisen joukkoon=)
Maalatakin ehdin, puulaatikon ja lasten jakkaran. Liiteristä löytyneet ikkunat odottavat kunnostusta. En millään osaa päättää, mitä niille tekisin (näitä on siis ruhtinaalliset kaksi kappaletta)

Muutenpa elo on ollut ihan tavallista. Sadetta tai sumua. Suklaakakun leipomista (eihän sen syöminen tuhoa karkkilakkoa, eihän). Askartelua. Mukavan postin kirjoittelua ja vastaanottamista. Pyykkäystä. Talon pyykkihuolto on olematon, joten yritän venyttää pyykkipäivää poutapäiviin ja sen kyllä huomaa... Kuitenkin pyykkiteline melkein asuu keittiössä takan edessä. Kodinhoitotila on suunnitteilla pienen sisäsaunan tilalle, mutta se on ensi kesän asia.

Valonpilkahduksia

Vihdoin aurinkoa. Tosin pohjoisesta vihmoo kylmästi, oleilemme sisällä. Poika sairastaa. Tytär kuuntelee ja laulaa joululauluja. Olen yrittänyt siivota, raivata, etsinyt tavaroita, joita on remontin tieltä siirretty pitkin huushollia. Jotain on vielä hukassa. Kaikki tekeminen on pätkittäistä, poika kaipaa hoitoa ja syliä vähän väliä. Mutta niin sen pitääkin olla.

Pienen päiväunien aikaan neuloin veljentytölle lapasia pukinkonttiin, kovin on vaaleanpunaista puikoilla. Mutta eikös lahjan pitäisikin olla saajan mieleen, eikä niinkään tekijän.

...

Peikkolassa on ...
paljon asioita, jotka odottavat pääsyä takaisin. Omille paikoilleen. Vuori pyykkiä. Lätäköitä. Kuraa.
Tiaisia lintulaudalla, närhiä metsänreunassa.
Emäntä, joka aloitti karkkilakon (älkää naurako). Epäilyttää. Porkkanapenkin viimeisiä napostelun tarpeeseen.
Nuhaneniä.
Emäntä, jonka kai tänään täytyy jo pukeutua muuhunkin kuin pyjamaan.
Kiukkuinen isäntä, jonka on päästävä tekemisen tahtiin.
Keskeneräisiä, seisovia asioita. Melkein odotan jo huomista, arjen rutiineja, ehkä pääsee itsekin taas vauhtiin.

Kaaoksen keskeltä

On mukavaa, että tulee valmista. Putkiremontti on edennyt, huomenna pitäisi olla viimeinen rutistus. Tietysti se tarkoittaa taas repun pakkaamista ja mummolaan ajoa. Pelkäänpä, että emme olleet viime viikolla kovin kummoisia vieraita (tämä on tietysti turha pelko), sillä tytär reagoi taas kovin voimakkaasti muutoksiin (= huutoa, kiukkua, märyä). Poika ottaa rennommin. Toisaalta äitin poistuminen paikalta tuntui auttavan; viikonlopuksi tulin kotiin paneloimaan seiniä ja siihen olivat loppuneet tyttären raivokohtaukset. Onneksi seuraava reissu kestää vain yhden yön. Näillä näkymin.

Piha avartui, kun kolme lokakaivoa poistettiin. Tietysti nyt on tilalla pelkkää hiekkaa ja savea, odotan pikkupakkasia, mutta vettähän täällä tulee kaatamalla. Mies oli pyytänyt kaivonrenkaita minulle kukkapurkeiksi. Kovin suuria ovat, ihanaa, saan niihin tuijia tai jotain. Mietintään.

Syyshortensia ei kuulemma tykkää siirtelystä, vähän minua epäilyttää tykkääkö tuosta sitomisestakaan... Muuten piha ei hirveästi kärsinyt, jos ei siis mietitä tuota kaikkialle kantautuvaa savivelliä. Ja siitäkin kärsii kai eniten omat hermoni ja eteisen lattia=).

Sisällä on täysi sekasotku. Panelointi jäi kesken, huonekaluja on siirrelty molempien remonttien tieltä. Vielä ei häiritse.

Jonkinasteinen alavire jatkuu, flunssan siivittämänä. Onneksi muu perhe on terveenä. Huomenissa alkaa vihdoin pitkään odotettu putkiremontti -ainakin sen ensimmäinen osa. Minä lähden lasten kanssa mummolaan, mikä tarkoittaa taas nettipimentoa. Toivottavasti pääsen viikonlopuksi kotiin, suunnitteilla olisi muutakin remonttia. Ei kovin suurta. Olen aika innoissani, vaikka toisaalta kaikki on vielä niin epävarmaa (toimiiko viemäri jo viikonloppuna, säästyykö pienet kuumeelta, paranenko itse..)

Nyt jatkuu raivaustyöt, että täällä yleensä mahtuu mitään tekemään. Aurinkoista viikkoa!