sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Hapuilua


Tauon aikana olen...

saanut ihanan työn
luopunut siitä ihanasta työstä
ja tuntenut olevani täysi paska

saanut toisen työn
ollut reissumiehen vaimo
valvonut
itkenyt
sairastanutkin
olen ollut pettynyt itseeni
toisaalta tuntenut huimaa onnekkuutta ja hämmennystä
kiitollisuutta, onnistumiseniloa

en ole ehtinyt kipuilla kotiäitiyidestä luopumista, kaikki on käynyt niin nopeasti. nyt sekin alkaa painaa. viikon päästä uusi työ, vieras ala, ympäristö, odotettu haaste, samalla pelottava. miehen reissu jatkuu vielä, toivottavasti ei pitkään.
lapset. lapset, nuo rakkaat, kyllä ovat antaneet kuulua, mitä mieltä muutoksesta. mutta pärjäillään, päivä kerrallaan.


silti odotan sitä hetkeä, kun kaikki taas loksahtaa raiteilleen.
arki ja rutiinit, miten niitä voikaan kaivata.

6 kommenttia:

Rauhantuomari kirjoitti...

Olen jo monesti ihmetellyt minne olet kadonnut...

Tsemppiä!

Px kirjoitti...

Onko tuo sinun maalaama taulu? Tosi ihana!!!

Kottis kirjoitti...

Ihanaa lukea kuulumisiasi, sinä arjen ja haasteiden aallokossa seilaava Peikkolan Emäntä.:)
Puhaltakoon lämpimät tuulet ja toivon sinulle urheutta haasteissasi!

Kaunis taulu!

Parhaat terveiseni!

Miia kirjoitti...

Valtavan kaunis taulu / kuva. Toivottavasti pian helpottaa.

emäntä kirjoitti...

Rauhantuomari, en minä kovin kaukana ole ollut ja samalla liian kaukana. Ei vain aikaa tähän touhuun, valitettavasti. Yritän parantaa tapani =)

Px, kiitos, on se. Lisää tulossa joskus...

Kottis, kiva kuulla sinustakin! Kiitos kauniista kannustuksesta. Voimia pitäisi jostakin vielä saada, ja kärsivällisyyttä. Myöhemmin tämä aika tuntuu varmasti menneen nopeasti ja aika sujuvastikin, nyt tuntuu ihan päinvastaiselta.

Miia, kiitos sinullekin. Eiköhän tämä tästä ala sujumaan =)

Niina ♥ kirjoitti...

Voi kyllä on taukosi aikana tapahtunut monta isoa asiaa. Se on kumma miten arki rutiineineen tuo turvaa sekä rauhaa. Toivottavasti asiat loksahtavat kohilleen alun kankeudesta piittaamatta!! Kaikkea hyvää!! Tämä blogimaailma ei karkaa minnekkään elämän hakiessa uusia uomia!