Pitäisi tehdä -listalla on myös oman vaatekaapin päivitys. Luulen, että siellä(kin) on liikaa tavaraa. Ja luulen, että jotain pitäisi myös hankkia kesäksi. Uimapuku ainakin, se on ollut mietinnässä kauan. Mistä löytyisi sopiva?
Oikeastaan piti hehkuttaa Yoshiko Tsukiorin kirjaa Ihanat mekot ja tunikat. Onnesta soikeana kannoin sen kirjastosta kotiin. Joko nyt on pakko opetella ompelemaan. Monta mallia kiinnostaisi. Ehkä värvään ompelutaitoisen ystävän apuun, vaikka ohjeet vaikuttavat varsin selkeiltä. Ongelma onkin se ompelukone, ja minä. Huono yhdistelmä.
Viime aikoina pukeutuminen on ollut varsin rentoa. Nätisti sanottuna. Uudeksi lempivaatteeksi on noussut jokin aika sitten kirpparilta löytynyt neuletakki. Ihan mummomallia, mutta rakastuin siihen. Epäilin silti, mallia ja väriä molempia, mutta onneksi ostin. Helppo ja mukava pitää.
8 kommenttia:
Minun pitäisi raahautua ompelukoneen ääreen ja kavennuttaa perjantaiksi yksi paita. Paljoa ei siis vaadittaisi, mutta... Tehtävä on helpommin sanottu kuin tehty, sillä työpäivän jälkeen ei tahdo riittää tuota energiaa...
Joistain vaatteista tulee yllättäen lemppareita...
Minullakin oli eräs kirpparivillis.Uskollisesti pidin, kunnes "kasvoin" ulos.
Tiedatko, on helpottavaa kuulla ettei ole yksin. Meinaan tuota ompelukone ja mina-yhdistelmaa.:) olen vakuuttunut, etta koneella on jonkin asteinen henki koska teinpa mita vain, homma ei toimi.
Takkisi on kaunis.
Rauhantuomari, alahan pistää töpinäksi, ettei jää viimetippaan (kuten minulla jäisi...). Energiat on täälläkin vähissä iltaisin, vaikken töissä olekaan.
Aurinko ja kuu, minun edellinen lempikirppisvillis oli oliivinvihreä ja siinä oli oranssit karvat hihansuissa. Kuulostaa karmealta, värit olivat kuitenkin hillityt. Pitkään, pitkään aikaan ei ole tullut mieleenkään pukea sitä päälle.
Pikkujutut, siltä se välillä tuntuu, että koneessa asuu joku henki. Miten sen lepyttäisi. Toisaalta minä inhoan kaikkea, mikä liittyy ompeluun (silittäminen, päättely, siksak..), joten voihan olla, että vika onkin kokonaan minussa, ei koneessa =). Käsittämätöntä silti, kun kyllähän sitä osaa paljon vaikeampiakin asioita ja voisi kuvitella oppivansa jotenkin tämänkin. Mutta ei.
Sinun blogis vaikuttaa kivalta. Rupean seuraamaan.
Ja minulla myös tuo samainen kirja. Ja yhdyn täysin tuohon ompelukone kommenttiin. Minä ja ompelukone = suuri mystinen kysymysmerkki!
Ihan samanlaiset fiilikset mullakin on! Ompelukone ei vaan tykkää yhteistyöstä kanssani ja menee takkuun. Haluja ompeluun kyllä löytyisi. Milläköhän tuota konetta lepyttelisi?!
Aivan ihanalta näyttää villatakkisi:)
Tirpana, tervetuloa vaan uudelleenkin=). Kiva, kun alkoi löytyä kohtalotovereita tuon ompelukoneen suhteen.
Meininkäinen, minusta on alkanut tuntua, ettei tämä ole tahdon asia =D. Minäkin haluaisin ommella, varsinkin vaatteita, mutta ... ei. Ehkä en ole löytänyt tarpeeksi hyvää kannustinta, auttaisikohan joku kurssi. Ompelua tumpeloille (onkohan sellaisia?).
Mari, kiitos =)
Lähetä kommentti