sunnuntai 17. toukokuuta 2009

Vihdoin...






...on päästy ulos. Ja taimitarhaan. Meinasin tulla hulluksi. Kävimme parissa paikassa, kaikennäköisiä ja kokoisia taimia, surkean oloisia, virkkuja. Paljon puutteita (minun listani mukaan =) ) Myyjiä ei missään. Seuraavaksi menen tuttuun naapurikaupungin kukkataloon, jossa saa palvelua. Myyjästä riippuen asiallista tai tylyä, mutta palvelua kuitenkin...

Hauskin ostos oli pieni puksipuu. Tykkään siitä hirveästi. Toivottavasti saan pysymään hengissä. Muut puskat jäivät vielä kauppaan, muutama perenna lähti mukaan. Lasten kanssa on istuteltu niitä ja kylvetty myös porkkanansiemenet. Kasvimaalla vihertää jo, olen siitä enemmän kuin tyytyväinen (penkin hoito on ollut täysin olematonta sairastelujen takia).

Tuntuu kesäiseltä. Tuuli kuulostaa erilaiselta. Piha on yhtä valkovuokkomerta (juu, emme ole leikanneet nurmikkoa, miten sitä raskisikaan). Kimalaiset ovat taas tehneet pesän talon seinään. Lintujen pesäpuuhia tarkkaillaan. Alimmassa kuvassa herätyskellomme, kaunisääninen, mutta hieman liian malttamaton (aloittaa aamuneljältä makuuhuoneen ikkunalaudalla).

3 kommenttia:

Niina K kirjoitti...

Kovasti on nyt tauteja liikkeellä jokapuolella. TOivottavasti vältytte loppukevään pöpöiltä. Suloinen kirjosieppo kello teillä.. tosin tuota ajastinta pitäisi hiukan säätää ;)

Px kirjoitti...

Mäkin haluan tuollaisen herätyskellon! Meillä herätään muutenkin jo aivan liian aikaisin. :)

emäntä kirjoitti...

Niina, tuntuu, että yleensä pöpöt on jo tässä vaiheessa taltutettu, mutta ei tänä vuonna. Ehkä kesä pelastaa, eihän silloin jouda sairastamaan=)

Px, meillä nukutaan yleensä melkein seitsemään, mikä on ihan hyvä aika (tänään poika nousi kuudelta, haukotus). Ehkä linnunlauluun taas tottuu pikkuhiljaa, eikä tarvitse havahtua joka aamuyö. Mukavinta olisi unen läpi kuulla, ymmärtää, muttei herätä. Näkisiköhän kauniita unia?