Maalaussää

Olen yhä hidas. Värit houkuttavat, mutta siveltimet eivät kulje entiseen malliin. Mutta pohjia sain aikaiseksi. Odottavat kuivumista, ideoita. Osa varmasti lopullista tuomiota.

Tytär teki kunnon taidetta. Maalasi vesivärikotelonsa, pöydän, itsensä. Paperillekin syntyi. Tänään lempiväri oli ehdottomasti violetti. Ja mikä riemu, kun väreistä sai sekoitettua erisävyisiä violetteja. Lasten luovuutta on ihana seurata.

Latvasta lahot

Miehellä on projekti. Olen tyytyväinen.
Sade hieman haittaa, joten toivomme loppuviikoksi aurinkoa...

Projektin ansiosta meillä tuoksuu alapihalla koivu. Talon vierellä kukkivat juhannusruusut, joten pihalla on melkein huumaavaa. Projektin ansiosta piha on myös täynnä oksia, runkoja, halkoja. Odottavat pilkkomista, pinoamista, silppuamista. Hirvittää työn määrä, samalla kun olen innoissani muutoksesta. Monet rungoista ovat lahonneet, juuresta latvaan, senkin vuoksi olen onnellinen, että saadaan ne karsittua. Viime kesänä yksi tällainen koivuvanhus taipui tuulessa ja kaatui -onneksi pellolle.



Usein kuulee, että vanhojen talojen kätköistä löytyy mitä upeimpia aarteita. Meidän aitasta on löytynyt vain jotain pientä, mm nämä "kiipeilykengät". Hurjaa katseltavaa, kun mies menee ja korkealle meneekin. Saha kädessä, vaimo maassa huutamassa, että tule jo alas. Lapset eivät välitä, ei huolestuta tämä pieniä, mutta tytär tietysti haluaisi mukaan.

Hymyjä

Raskaan viikon jälkeen viikonloppu on ollut -tähän mennessä- varsin mukava. Eilen kävin vanhan ystävän kanssa teatterissa Porvoossa. Piipahdimme yhdessä vanhan kaupungin kahvilassakin, en muista nimeä. Oli kaunista, aurinkoista, rauhallista. Toisaalta ihmisiä, turisteja, kameroita, iloisia kasvoja. Nautin. Teatteriesitys oli Elviksen vetoketju. Paljon hyvää. Rentouttavaa, juuri sitä kaipasin.

Hauskaa myös, että ehdin taas tehdä jotain käsitöitäkin. Pupuja tällä kertaa. Yksi on vielä ilman silmiä, yksi ilman päätäkin, yksi Tilda-pupu sentään valmis. Kohtalaisen tyytyväinen olen.

Tänään pääsi poikakin ulkosaunaan kylpemään. Aikaisemmin on arastellut, muta nyt oli mukavaa. Kesän ensimmäiset vihdat tehtiin, ja kyllä tämä äiti koittikin sitten vihtoa kaiken kivun, ärtymyksen rippeet, väsymyksen pois. Mahtoiko auttaa, ei ainakaan haittaa ollut.

Aurinkoa

Mies kävi eilen ruokakaupassa
(yleensä minä hoidan meillä nuo kauppareissut)
ja toi kivan yllätyksen:





Tänään paistaa, mutta tuulesta ei pääse. Aamulla kävimme tonkimassa matoja, ei löytynyt yhtään. Ehkä emme kaivaneet tarpeeksi syvältä, mutta ihmettelin, kuinka maa kivien alla oli jo kuivaa. Kaiken kaatosateen jälkeen. Tytär oli pettynyt, kastemadot ovat niin ihania.

Äidin mielestä ihania ovat mm nämä.
Iloitsen pihasta, vaikka se ei vielä ole ihan meidän näköinen.
Mutta siellä kasvaa paljon kaunista, istutettua ja villiä.

Sataa, sataa ropisee

Jotenkin tällä viikolla ei pääse vauhtiin ollenkaan. Ei herää. Raskas mieli, kankeat jalat. Voisin syyttää ilmaa, mutta eipä taida siitä johtua. Pelkästään hauskaa, että sataa välillä. Tänään onnistuu ulkoilukin, eilen oli liian kova myräkkä.

Aamukävelyllä käytiin katsomassa naapurin heppoja, ja poimimassa lupiineja. Vihdoin alkavat meidänkin pimeässä ojassa kukkimaan. Tykkään näistä, kun ovat vielä vähän nupullaan, täydessä kukassa ovat liian.... suuria kai. Kukkapöytänä on vasta hankittu ja maalattu saunapenkki. Tarkoitus on jättää se ulos, aluksi se vaeltaa varmaan pitkin pihaa, minun ja lasten perässä. Lopullinen paikka tulee olemaan kallion juurella, alppiruusun vierellä. Mietiskely ja hiljentymispaikka.

Taas hiljaisuus täällä blogissani. Jotenkin elo on välillä -joskus tuntuu, että useimmiten- niin tavallista arkea, ei siitä ole kerrottavaa.

Jotain pientä poikkeamaa rutiineihin toki: kirpputorikuormaa olen kasannut ja tänään vihdoin kuskannut tavarat myyntiin.
Perjantain helteestä nautittiin, lapset pääsivät polskuttelemaan pieneen altaaseen. Aikuiset tyytyivät saunomaan.



Mies ehti merelle ja saalis oli mitä parhain, ahventa ja kuhaa. Tänään on syöty siis hyvin, ei ole savukalaa voittanutta=)

Ja niin, kirjastossa piipahdin ja hupsis, huomasin lainaavani Tildas julehus -kirjan. Se on ihana, nyt olen etsinyt suomenkielistä painosta kirjakaupoista, mutta eipäs ole löytynyt. Joulua ei kyllä vielä ole ikävä, eikä talveakaan (päinvastoin...), mutta silti...selaan sivuja ja huokailen.

Irtiotto

Vietimme miehen kanssa miniloman viikonloppuna. Vanhempani olivat meillä lasten kanssa ja me kaksi valtasimme mummolan. Lauantai kului ostoksilla, grillatessa ja saunoessa. Kaikessa rauhassa. Varoittelin jo etukäteen, että minusta ei sitten ole mihinkään iltarientoihin, haluan löhötä ja nukkua. Mies otti perhopoksin mukaan, ja oli minullakin lehtiö ja maalit. Niitä ei tarvittu. Nukahdimme yhdeksältä molemmat. Säälittävää?

Sunnuntai olikin sitten hävytöntä laiskottelua ja herkuttelua. Kotimatkalla poikkesimme kukkaostoksilla, kesäkukkasia taas. Tyrnejä olisin halunnut, mutta niitäpä ei sitten löytynyt tällä kertaa. Kotona odottivat iloiset mutta väsyneet, yhä flunssaiset lapset, ja elo jatkui normaalisti. Ei pehmeää laskua. Mutta kyllä taas jaksaa paremmin.