Huh. Taas huono yö, aikainen aamu, mies viipyy töissä.
Poika sairastaa, ulos ei asiaa, tytär purkaa energian hillittömään riehumiseen.


Onneksi
jotain kivaakin.

Lintulaudalle hypähti musta orava, tassuissa oli punaista. Vikkelä, parempaa kuvaa en ehtinyt napata. Omituinen otus, oli pitkään talvisen harmaa, mutta onkos tuo nyt sitten kesäturkki vai mikä.




Leivoin leipää. Hyvää. Pientä ompelusta kuului myös päivään, mutta ei mahtuneet tuotokset kuviin. Tai ehkä kuvaaja oli liian väsynyt, kädet tärisivät liikaa. Mutta mukavaa puuhaa, käsin ommella, konetta en nyt kaipaa tähän kaaokseen.



Odotan, että mies tulisi. Sitten on hetkeni, pieni, mutta tärkeä. Menen pihalle, kuljen kastelukannun kanssa, kuulostelen linnut (ja juu, autotkin...). Hengitän.

Taimet

Kävin viikonloppuna kukkakaupassa. Huh. Kesäkukkia oli niin paljon, etten osannut oikein valita. Luulin haluavani pelkkää valkoista, mutta kun... mukaan tarttui sitä valkoista ja vähän violettia. Jostain syystä tuo yhdistelmä tuntuu nyt hyvältä.
Parasta antia oli kuitenkin yrttihylly. Omat kylvökset eivät ole vielä nousseet, joten enpäs voinut vastustaa kiusausta. Tomaatintaimia ostin myös pari, niitä joutuu vielä vaalimaan, meinasivat raukat heti ensimmäisenä yönä paleltua.



Muuten tässä on lähinnä pyöritty sisällä, podettu flunssaa, valvottu. Pahin tauti on jälleen kerran pienimmällä. Tyttärellä näyttää menevän pelkällä niistämisellä ja kiukulla ohi. Hyvä niin.

Aika

Olen välillä hieman kärsimätön. Mies on sitä suurinpiirtein aina. Jotenkin kuitenkin tämä asuminen tässä, keskeneräisessä, onnistuu. Välillä oikein hyvinkin. Välillä minä saan jonkun nyt-äkkiä-mulle-jotain-valmista -puuskan ja sitten alkaa tapahtua. Kuten keittiön kaapinovet saavat kyytiä. Hiomista, maalaamista ja maalaamista. Toteamista, että pitäisi olla toisenlaiset välineet. Niiden hankkimista. Uudelleen maalaamista. Tilanpuute, vesisade. Mutta kas, ovet ovat kuin uudet, mutta kehtaanko edes sanoa, että alakaapit ovat käsittelemättä... ja tämä projekti alkoi viime kesänä. No, kohta pääsee taas pihalle maalaamaan =)

Meillä on siis suunniteltuja projekteja, remontteja, joista suurimmat vielä odottavat. Sitten on näitä minun päähänpistojani, ihan pieniä juttuja, haaveiltuja, huonosti suunniteltuja. Mutta työn edetessä suunnitellaan lisää. Valmista tulee, lopulta. Olen huomannut, että aloittaminen on aina vaikeinta, joten parempi ottaa pensseli käteen silloin kun inspiraatio iskee. Lapset toki keskeyttävät aivan kaiken työn, mutta kuten sanottu, mikään ei valmistu koskaan, jos ei edes aloita.

Vieraita ja vierailuja

Tyttären kummitäti on meillä lomailemassa kissansa kanssa. Lapset eivät tiedä, miten päin olisivat, niin kivaa on. Kissakin alkaa pikkuhiljaa tottua pieniin hoitajiin, suostuu jopa leikkimään. Aivan valloittava persoona tuo katti, kunnon nirppanokka prinsessa, äkäpussi ja vitsiniekka samassa paketissa. Silti puskee ja kehrää jopa pojalle, jonka otteet ovat välillä kaikkea muuta kuin hellät.

Tänään kävimme Porvoossa Kungsbackan Kotieläinpihalla. Mukavia ihmisiä, paljon eläimiä, kaunis paikka. Tytär olisi voinut jäädä sinne asumaan=). Minä olen vain tyytyväinen tuollaisista paikoista, eläinten lähelle on kiva päästä, vaikka kotiin niitä ei nyt huolitakaan. Paitsi vierailulle.

Tänään sataa. Ihanaa, mikä tuoksu. Tuulikin on tyyntynyt, tuntuu heti lämpöisemmältä.

+++

Tyttärellä oli kerhoaamu, pojan kanssa kävimme kirjastossa. Lastenosastolla on hylly, jonka päällä on kaksi suurta nallea. Poika parkkeerasi hyllyn juureen istumaan ja huutamaan kurkku suorana. Eihän sitä voi ymmärtää, miksi lelut ovat korkealla, tavoittamattomissa. Reissu oli siis varsin nopea, mutta yhden ihanuuden ehdin lainata, ja yhden penkoa löytökorista.
Lainattu oli Onnea vauvalle -kirja (Catherine Woram). Tässä(kin) paljon tuttua ja useaan kertaan tehtyä, mutta hellyttäviähän nuo jutut ovat. Mm tällaiset tossut:




Neuloin vasta kaverin vauvalle tossut jostain samatyylisestä kirjasta. Nämä olivat helpot ja mukavat tehdä, ehkä seuraavaksi voisinkin yrittää noita ommeltuja. Ompelukoneen kanssa vain en edelleenkään tule toimeen, mutta sitkeästi yritän... Ja tietysti käsinkin voi ommella, se on hauskaa.



Jostain syystä kuva tuli tähän väärinpäin, jos joku tietää, kuinka voi näitä käännellä, olisin kiitollinen avusta!!! Minäkö onneton tämän koneen kanssa...

Ostamani kirja oli Ica-Kurirens bästa Snickar-modeller. Siinä on nikkarointia hyllyistä keinuheppoihin. Ihan hauska kirja, luulen, että ainakin tämä vekotin saavuttaisi meillä suuren suosion ...




Tulipas huono kuva. Tuo on siis sellainen vaijerin varassa "lentävä" lentokone. Keinut on ainakin pihaan tänä kesänä hommattava, tyttären mielestä myös liukumäki ja kiipeilyteline. Huokaus. Onko se vain niin, että lapsien on aivan pakko haluta aivan kaikkea??

Ulkoilua vain

Mies on ollut neljä päivää lomalla (nyt jo kuulemma kaipaa töihin lepäämään...). Lapset nauttivat, on ehditty olla. Saunoa, grillata, kaivaa matoja, käydä ongella, naapurin heppoja katsomassa... paljon kaikkea ei niin kummallista, mutta pienille tärkeää. Ja miksei isoillekin.

Minä pääsin myös lapion varteen, kaivoin yhden kukkapenkin ylös. Suunnittelemme tilalle pientä lampea. Penkistä löytyi muurahaispesä (mistäpä ei löytyisi..) sekä jonkun eläimen leukaluu.

Pihassa kukkivat valkovuokot, tykkään niistä kovasti. Ne saavat rauhassa levitä, onneksi nurmikkoakaan ei vielä tarvitse ajaa. Mutta voikukat valtaavat jo alaa, niistä en niin välittäisi, mutta mitenpä pääsisi eroon. Puuh. Lisäksi koivu, leppä ja pihlaja (ainakin nämä) levittäytyvät ihan joka paikkaan, pieniä versoja piha täynnä. Niitä pätkin aika kasan, mutta kohta tulee uusia. Piha on tietysti vielä aika luonnontilassa (ja sellaiseksi saa osittain jäädäkin), minä vasta aloittelen ja suunnittelen. Luultavasti en edes tajua, miten suuri homma kaikessa on. Siksi onkin helppo haaveilla=)





Tuomikin alkaa kohta kukkimaan. Rakastan sitä tuoksua, se on kesää, lapsuutta. Mökin pihassa kasvoi tuomia, joten siitä tulee myös meri, tuuli, aurinko, kaikki ne verkkaiset saaristopäivät mieleen.
Jokin muukin puu (pensas?) alkaa kukkimaan saunan takana. Lehdet ovat kauniin väriset. Tätä ei löytynyt meidän luonto-oppaasta, pitäisi kai hankkia kunnon kasvikirja.