Tyttären kummitäti on meillä lomailemassa kissansa kanssa. Lapset eivät tiedä, miten päin olisivat, niin kivaa on. Kissakin alkaa pikkuhiljaa tottua pieniin hoitajiin, suostuu jopa leikkimään. Aivan valloittava persoona tuo katti, kunnon nirppanokka prinsessa, äkäpussi ja vitsiniekka samassa paketissa. Silti puskee ja kehrää jopa pojalle, jonka otteet ovat välillä kaikkea muuta kuin hellät.
Tänään kävimme Porvoossa Kungsbackan Kotieläinpihalla. Mukavia ihmisiä, paljon eläimiä, kaunis paikka. Tytär olisi voinut jäädä sinne asumaan=). Minä olen vain tyytyväinen tuollaisista paikoista, eläinten lähelle on kiva päästä, vaikka kotiin niitä ei nyt huolitakaan. Paitsi vierailulle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti