Ulkoilua vain

Mies on ollut neljä päivää lomalla (nyt jo kuulemma kaipaa töihin lepäämään...). Lapset nauttivat, on ehditty olla. Saunoa, grillata, kaivaa matoja, käydä ongella, naapurin heppoja katsomassa... paljon kaikkea ei niin kummallista, mutta pienille tärkeää. Ja miksei isoillekin.

Minä pääsin myös lapion varteen, kaivoin yhden kukkapenkin ylös. Suunnittelemme tilalle pientä lampea. Penkistä löytyi muurahaispesä (mistäpä ei löytyisi..) sekä jonkun eläimen leukaluu.

Pihassa kukkivat valkovuokot, tykkään niistä kovasti. Ne saavat rauhassa levitä, onneksi nurmikkoakaan ei vielä tarvitse ajaa. Mutta voikukat valtaavat jo alaa, niistä en niin välittäisi, mutta mitenpä pääsisi eroon. Puuh. Lisäksi koivu, leppä ja pihlaja (ainakin nämä) levittäytyvät ihan joka paikkaan, pieniä versoja piha täynnä. Niitä pätkin aika kasan, mutta kohta tulee uusia. Piha on tietysti vielä aika luonnontilassa (ja sellaiseksi saa osittain jäädäkin), minä vasta aloittelen ja suunnittelen. Luultavasti en edes tajua, miten suuri homma kaikessa on. Siksi onkin helppo haaveilla=)





Tuomikin alkaa kohta kukkimaan. Rakastan sitä tuoksua, se on kesää, lapsuutta. Mökin pihassa kasvoi tuomia, joten siitä tulee myös meri, tuuli, aurinko, kaikki ne verkkaiset saaristopäivät mieleen.
Jokin muukin puu (pensas?) alkaa kukkimaan saunan takana. Lehdet ovat kauniin väriset. Tätä ei löytynyt meidän luonto-oppaasta, pitäisi kai hankkia kunnon kasvikirja.