sunnuntai 31. toukokuuta 2009

Sillä välin...





... kun olimme poissa

- ampiaiset olivat tehneet pikkuriikkisen pesän aitan ovelle (saivat häädön)
- omenapuut ovat alkaneet kukkimaan, muukin piha kukkii ja rehottaa
- posti on tuonut miehelle mukavan paketin ja minulle erään myöntävän vastauksen (ja kasan laskuja luonnollisesti)
- kesäkukat ovat nuupahtaneet, mutta elpyivät jo. paitsi hortensia. mokoma.
- valkovuokot ovat melkein kadonneet, uusia kukkasia on tullut tilalle. tytär on poiminut jo monta kimppua

....

Tänään on minulle liikaa kuumuutta. Pojalle myös. Tytär pyydystää perhosia eikä ole moksiskaan. Paitsi kun pitää tulla sisään syömään (ja pakoon aurinkoa, talven ja kevään varjoisa piha on muuttunut helteiseksi kesäpihaksi). Sitten on kaikkea vaivaa. Ihanaa silti, kun on kesä, kukkaset, tuoksut. Paljaat varpaat.

perjantai 29. toukokuuta 2009

Kotona jälleen


Voi miten mukavaa meillä oli. Tänään oli pakko malttaa tulla kotiin, mies palaa työmatkaltaan ja pientä reissuväsymystä meinasi lapsilla alkaa jo olemaan (ei ihme, kun nousivat puoli kuudelta tai kuudelta aamuisin... kotona sentään uni maittaa melkein seitsemään).

Kovasti olimme menossa, yleensä käyn kirppareilla ja se riittää. Nyt kiersimme mm yhden maatilan (kanoja, kukkoja, pupuja, luomutuotteita) ja Halosenniemen (lapsista parasta oli melkein joka ikkunasta pilkottanut järvi) ja aamuhyisen rannan (ihan vain lintujen ja laineiden takia).

Jos lapsilla oli kivaa, niin oli minullakin. Sopiva irtiotto. Nyt kaatuvat kotihommat niskaan, mutta ei haittaa. Taas jaksaa, vaikka jostain syystä kotona odottikin hirveä kaaos. Kuka täällä on käynyt sotkemassa ...?

lauantai 23. toukokuuta 2009

Hip hei



Eräällä oli aamusella kiire. Oli kerhon päättäjäiset. Nytkö se kesä alkaa ?

Huomenna lähden lasten kanssa mummolaan muutamaksi päiväksi. Peikkola hiljenee siksi aikaa. Aurinkoisia päiviä !

tiistai 19. toukokuuta 2009

Plussan puolella




On aloitettu suursiivousta. Kaivettu pölyinen maalausteline sängyn alta. Maalattu. Eilen ulkona, tänään sisällä. On satanut. Nähty ja nuuskittu ensimmäinen tuomenkukka. Havaittu ukkoetana. Saatu itsetehty komposti toimintaan. Suunniteltu sen naamiointia.

Kasvihuonekin valmistuu pikkuhiljaa. Mietinnässä taimet ja tupaantuliaiset. Tai avajaiset. Mitkä ne sitten olisivat. Pienet juhlat kelpaisivat.

Unohdettu postittaa kummipojan synttärilahja. Unohdettu eräät nimipäivät myös.

sunnuntai 17. toukokuuta 2009

Vihdoin...






...on päästy ulos. Ja taimitarhaan. Meinasin tulla hulluksi. Kävimme parissa paikassa, kaikennäköisiä ja kokoisia taimia, surkean oloisia, virkkuja. Paljon puutteita (minun listani mukaan =) ) Myyjiä ei missään. Seuraavaksi menen tuttuun naapurikaupungin kukkataloon, jossa saa palvelua. Myyjästä riippuen asiallista tai tylyä, mutta palvelua kuitenkin...

Hauskin ostos oli pieni puksipuu. Tykkään siitä hirveästi. Toivottavasti saan pysymään hengissä. Muut puskat jäivät vielä kauppaan, muutama perenna lähti mukaan. Lasten kanssa on istuteltu niitä ja kylvetty myös porkkanansiemenet. Kasvimaalla vihertää jo, olen siitä enemmän kuin tyytyväinen (penkin hoito on ollut täysin olematonta sairastelujen takia).

Tuntuu kesäiseltä. Tuuli kuulostaa erilaiselta. Piha on yhtä valkovuokkomerta (juu, emme ole leikanneet nurmikkoa, miten sitä raskisikaan). Kimalaiset ovat taas tehneet pesän talon seinään. Lintujen pesäpuuhia tarkkaillaan. Alimmassa kuvassa herätyskellomme, kaunisääninen, mutta hieman liian malttamaton (aloittaa aamuneljältä makuuhuoneen ikkunalaudalla).

keskiviikko 13. toukokuuta 2009

Vaatteista



Pitäisi tehdä -listalla on myös oman vaatekaapin päivitys. Luulen, että siellä(kin) on liikaa tavaraa. Ja luulen, että jotain pitäisi myös hankkia kesäksi. Uimapuku ainakin, se on ollut mietinnässä kauan. Mistä löytyisi sopiva?

Oikeastaan piti hehkuttaa Yoshiko Tsukiorin kirjaa Ihanat mekot ja tunikat. Onnesta soikeana kannoin sen kirjastosta kotiin. Joko nyt on pakko opetella ompelemaan. Monta mallia kiinnostaisi. Ehkä värvään ompelutaitoisen ystävän apuun, vaikka ohjeet vaikuttavat varsin selkeiltä. Ongelma onkin se ompelukone, ja minä. Huono yhdistelmä.

Viime aikoina pukeutuminen on ollut varsin rentoa. Nätisti sanottuna. Uudeksi lempivaatteeksi on noussut jokin aika sitten kirpparilta löytynyt neuletakki. Ihan mummomallia, mutta rakastuin siihen. Epäilin silti, mallia ja väriä molempia, mutta onneksi ostin. Helppo ja mukava pitää.

maanantai 11. toukokuuta 2009

Toisenlainen toukokuu


Sisäelämä jatkuu, vaikka mieluummin kirmaisimme pihalla. Tytärkin sairastui, nyt ovat molemmat lapset kuumeessa. Poika alkaa olla taas aika räytynyt, saisi jo helpottaa. Reppanat.

Tuntuu, että tämä kuu on kestänyt vuosisadan, ahdistaa, kyllästyttää, kevät menee menojaan, kesä tulee varkain ja meillä on kaikki kesken pihalla. Onhan tässä toki vielä aikaa, ja mitä sitten jos ei kaikkea ehdi. Silti. Mur.

lauantai 9. toukokuuta 2009

Lauantain iloja ja suruja



- sataa kaatamalla, ei päästä pihahommiin
- pojan yskä jatkuu hurjana, ja kuume sahaa ylös alas, eipä tässä ole muutenkaan ulos paljon asiaa

- pienen päiväunien aikaan minä ja tytär laitettiin pannukakku uuniin ja riennettiin kukkakauppaan. ostettiin mummulle kaunis kimppu
- kotiin tuotiin myös muutama orvokki ja ulkomuratti
- käytiin kylän galleriassa, taidenäyttelyssä, jonka nimi jäi huomaamatta. Nautittiin.

torstai 7. toukokuuta 2009

Villiintynyt tupa




Meillä pilkottaa taimia pitkin keittiötä ja eteistä. Talo on varjossa ja pieni, tilaa esikasvattaa siis vähän. Jokohan kohta uskaltaisi viedä taimet ulos? Kasvavat raukat ruukuistaan, suurenpia ei mahdu tupaan. Tai mahtuu, mutta mihin siirrään muun elämän siksi aikaa?

Pojalle nousi eilen illalla korkea kuume. Flunssaa kai. Yskiikin kovasti. Vaihteeksi siis sisäpäivä tänään. Meinaan etsiä reseptikirjasta sen helpon mustikkapiirakan, suunnitella kukkapenkin paikkaa (leikkokukille, siemenetkin odottavat). Jatkaa sylittelyä pienen kanssa, luultavasti katsomme Muumeja ja luemme. Laulamme kevätlauluja.

tiistai 5. toukokuuta 2009


Minä olen syli. Äiti, ota mut, äiti, kuuluu pienen itkuinen ääni, jos yritän jotain muuta tehdä. On vielä väsyä, kiukkua. Harmia. Ymmärtäähän sen.

Ulkona onneksi pienikin jaksaa vähän mennä. Iloita kukista, sisiliskoista, mullasta ja muurahaisista. Perustaa siskon kanssa matofarmin.

Minä iloitsen noista leikeistä, auringosta. Parantumisesta. Iloitsen jo etukäteen illasta, lasten nukkumaanmenosta. Lehdistä, joihin aion uppoutua sitten. Sisustuslehtien sijaan jotain muuta. Tuntuu, että tarvitsin.




sunnuntai 3. toukokuuta 2009

Kun lapsi sairastaa...

                                 

...äidin sydän pakahtuu. Neuvoja sataa. Tehkää näin, älkää noin, jotain täytyy vielä kokeilla. Eikö se auta. Voi kamalaa. 

Kuudentena päivänä olen kyllästynyt, sairas huolesta, väsynyt. Soitan uusien -oikeiden- neuvojen toivossa sairaalaan. Käskevät tulla. Mennään. Ruuhkaa. Kokeita. Ystävällinen lääkäri. Lopulta päästään takaisin kotiin. Onneksi. Mukana tarkat nesteytysohjeet. Poika niistä vähät välittää, nukahtaa aikaisin, nukkuu pitkän yön. Tänään näyttää paremmalta. Vihdoin. Kirjataan ylös, mitä toinen juo. Mitä tulee ulos, eikä vielä ole tullut mitään. Ehkä säästymme toiselta sairaalareissulta.

Näin on menty. Aika vain on. Tulisin hulluksi, jos miettisin, mitä kaikkea asioita olisi pitänyt tällä viikolla tehdä. Ja mitä kaikkea kivaa oli viikonlopuksi mietittynä. Se kaikki on vielä edessä.