...äidin sydän pakahtuu. Neuvoja sataa. Tehkää näin, älkää noin, jotain täytyy vielä kokeilla. Eikö se auta. Voi kamalaa.
Kuudentena päivänä olen kyllästynyt, sairas huolesta, väsynyt. Soitan uusien -oikeiden- neuvojen toivossa sairaalaan. Käskevät tulla. Mennään. Ruuhkaa. Kokeita. Ystävällinen lääkäri. Lopulta päästään takaisin kotiin. Onneksi. Mukana tarkat nesteytysohjeet. Poika niistä vähät välittää, nukahtaa aikaisin, nukkuu pitkän yön. Tänään näyttää paremmalta. Vihdoin. Kirjataan ylös, mitä toinen juo. Mitä tulee ulos, eikä vielä ole tullut mitään. Ehkä säästymme toiselta sairaalareissulta.
Näin on menty. Aika vain on. Tulisin hulluksi, jos miettisin, mitä kaikkea asioita olisi pitänyt tällä viikolla tehdä. Ja mitä kaikkea kivaa oli viikonlopuksi mietittynä. Se kaikki on vielä edessä.
4 kommenttia:
Paljon voimia sinulle!
Elämässä on hetkiä ja asioita, jotka menevät kaiken muun edelle!
Pikaista paranemista pienelle potilaalle!:)
Voi pientä. Pienikin sairastuminen saa äidin tuntemaan suurta huolta ja toisen oloa haluaisi niin kovasti helpottaa. Toivottavasti hän paranee pian ja pääsette tekemään niitä kaikkia kivoja asioita.
Voi kurjaa, toivotan pikaista paranemista minäkin.
On aina niin huoli, kun lapsi sairastaa.
Kiitos teille ihanat! Poika voi jo paljon paremmin, mutta muutama päivä tässä ainakin vielä menee hissukseen.
Lähetä kommentti