... kun olimme poissa
- ampiaiset olivat tehneet pikkuriikkisen pesän aitan ovelle (saivat häädön)
- omenapuut ovat alkaneet kukkimaan, muukin piha kukkii ja rehottaa
- posti on tuonut miehelle mukavan paketin ja minulle erään myöntävän vastauksen (ja kasan laskuja luonnollisesti)
- kesäkukat ovat nuupahtaneet, mutta elpyivät jo. paitsi hortensia. mokoma.
- valkovuokot ovat melkein kadonneet, uusia kukkasia on tullut tilalle. tytär on poiminut jo monta kimppua
....
Tänään on minulle liikaa kuumuutta. Pojalle myös. Tytär pyydystää perhosia eikä ole moksiskaan. Paitsi kun pitää tulla sisään syömään (ja pakoon aurinkoa, talven ja kevään varjoisa piha on muuttunut helteiseksi kesäpihaksi). Sitten on kaikkea vaivaa. Ihanaa silti, kun on kesä, kukkaset, tuoksut. Paljaat varpaat.
4 kommenttia:
sweet pictures. I wish I had learned Finnish from my Grandma!
Jotenkin kauniita kuitenkin nuo ampiaispesät.
On kummallista miten nopeasti rehotus valtaa pihan...
Kevätkesällä kun on muutamankin päivän poissa niin on kuin tulisi aivan outoon paikkaan.
Mutta hyvä että kesäkukat sentään vielä virkosivat :)
Frizz, thanks!
Leena, minustakin pesä oli kaunis. Huonolla paikalla vain, kulkureittillä ja liki taloa (tosin pihassa on monta muutakin pesää, pörriäisiä riittää)
Helinä, juuri näin. Ensin mikään ei tunnu kasvavan, ja sitten yhtäkkiä...taikamaailma. Suurinosa kesäkukista on orvokkeja, eivät onneksi vähästä hätkähdä=)
Lähetä kommentti