perjantai 27. helmikuuta 2009

Sekaista sekasotkusta


Olen sairastellut, siitä tämä hiljaisuus. Nyt alkaa jo helpottaa. Viime päivät olen keräillyt kirpputorikuormaa. Hukumme roinaan, ahdistaa. Miten vaatettakin voi olla niin paljon?? Komeron perukoilta löysin säkin omia ja miehen vaatteita, jotka olen joskus vuosi sitten valinnut kierrätykseen. Säkki vain oli unohtunut... ja mitä sieltä löytyikään! Kaikki ne "kadonneet" talvihameeni ja unohtuneita mekkoja mm tämä:

(oli pakko laittaa juuri tuo kuva, varjon takia, saa minut hihittämään... vaikkei muuten mikään huippuotos olekaan)

Nyt en raskikaan luopua. Toisaalta kiva tehdä löytöjä omasta kaapista, toisaalta karmivaa. Mutta lajittelu jatkuu, silittäminen, hinnoittelu, lasten tavaroiden järjestely... Toivon, että viikon päästä meillä on nurkat tyhjillään.

Jottei tekeminen loppuisi, tänään meinaamme vielä lasten kanssa siivota kirjahyllyn, leipoa pullaa ja suunnitella ja rakentaa hyllyn/naulakon, johon ripustaa jotain pientä. Epäilen, että viimeksi mainittu tulee jäämään hieman kesken...eikä se johdu ainakaan innokkaista apulaisista =)

perjantai 13. helmikuuta 2009

maanantai 9. helmikuuta 2009


Perjantaina ihasteltiin vielä jääpuikkoja, viikonloppuna kuunneltiin vesisadetta ja lumen tippumista katolta. Syötiin paljon ja hyvää, podettiin alkavaa flunssaa, pötköteltiin.

Tänään paistaa, piristää. Viherpeukaloa kutittaa. Kasvini vaan ovat nuupallaan, appelsiinipuu varsinkin. Yrtit eivät vielä itäneet, paitsi yksi vesikrassin verso. Kovin näyttää orvolta. Kuvittelin, että kasvaisi kunnon puska, mutta... olenko vain kärsimätön.



keskiviikko 4. helmikuuta 2009

aikeita, saavutuksia, yksi uusi asukas




Puusavotta jatkuu. Pihakalusto alkaa muotoutua, polttopuita on jo vinopino. Pihaan on myös muuttanut dinonorsus (eli dinosaurus), ja sitä pitää muistaa ruokkia, muuten se syö meidät. Sisäänkin se yrittää, mutta äiti sai puhuttua ympäri (kun se on niin suuri, eihän se mahdu).

Pojalta vietiin unitutti viikko sitten, yllättävän koville on ottanut. Yskäkin vaivaa yhä. Mutta viime yönä kumpikaan lapsista ei herännyt kertaakaan. Ällistyttävää.

Kukat kuivuvat, mutta kylvimme jo yrttejä, vesikrassia, herneitä ikkunalaudalle. Hitaasti lähtevät, mutta vähän jo vihertää. Tytär varsinkin odottaa, kaipaa suuria, kasvattaisi kaikkea. Ilmoitti isona menevänsä viidakkoon töihin.

Muu aika on mennyt kotitöissä ja koukku kädessä, meinaan oppia virkkaamaan muutakin kuin isoäidinneliötä. Pitäisi vähän järjestelläkin paikkoja (siivota), mutta... Ehkä löydämme uuden sohvan viikonloppuna, odotan sitä, olethan sohva meitä varten jollain kirpputorilla tai kierrätyskeskuksessa.