Peikkolan joulu oli lämmin ja ihana. Rauhoittumisen kanssa on aina vähän niin ja näin, siitä pitävät lapset huolen. Ja oma pääkoppa, pitäisi pystyä irrottautumaan helpommin. Nopeammin. Mutta nautittiin. Lumesta, herkuista, kynttilöistä, jopa aurinko kehtasi näyttäytyä. Linnut sensijaan ovat kadonneet, vain yksi hömötiainen käy lintulaudalla. Aattona ripustettu lyhde odottaa yhä. Ehkä naapurissa on paremmat eväät?

Huomenna on pikainen paluu arkeen, ja sen jälkeen alkaa reissu pohjoiseen. Minä ristiriitaisin ajatuksin. Toisaalta huippua nähdä ystäviä ja sukua, ylipäänsä päästä lähtemään. Nuorempana lähteminen oli suorastaan elinehto, ja olihan se helppoa. Ilman kummempia aikatauluja, matkalaukkuja, kiljuvia lapsia takapenkillä. "Kahden paikan välillä on irti molemmista". Mikä vapaus. Mahdankohan enää saavuttaa sitä tunnetta.

Mutta, pohjoisen porukka, pian täältä pelmahtaa muutama menninkäinen seuraksenne =). Muille iloista vuoden vaihdetta, palaan tammikuussa. Kaunehin kiitos lukijoille tästä vuodesta!