torstai 5. marraskuuta 2009



Äiti, ostetaan isille joku yllätys ja soitetaan sitten sille ja sanotaan, että pitää tulla heti kotia, sanoi tytär viime viikolla. Oli jo iso ikävä. Pieni mietti illan, mikä olisi paras yllätys. Päätyi lopulta maatilaan, koska sitten iskä voi hoitaa sitä, eikä tarvitse lähteä reissuun. Varsin houkutteleva ajatus, ainakin toiselta puolelta.

Tällä viikolla on sitten nautittu siitä, että koko perhe on koolla. Samalla sairasteltu, väsytty lisää.

Minusta tuntuu, että alan kohta virittelemään jouluvaloja johonkin nurkkaan.

4 kommenttia:

Rauhantuomari kirjoitti...

Aivan ihania kuvia, ja ihanaa kuulla teidän kuulumisia pitkästä aikaa.

Tsemppiä ja jaksamista vuoden pimeimpään aikaan!

Tirpana kirjoitti...

Suosittelen jouluvaloja. Tuovat ihanaa valoa pimeyteen.

Prisca kirjoitti...

Jouluvalot tuo hyvää mieltä.
Tiedän tuon pienten ikävän...Meilläkin ikävöidään isiä kovasti kun on poissa.
Poikanenkin, ensimmäistä kertaa tänä iltana ulisi isiii... nukkumaan mennessä.

Inka kirjoitti...

Puumerkkini vain käyn jättämässä, oikein ihanaa joulun odotusta sinulle!