Tammikuu on alkanut meillä tuttuun tapaan: perhe sairastaa. Onneksi tällä kertaa vain flunssaa. Tasapainoilen hirvittävän väsymyksen ja siivousvimman (!) välillä, toisaalta uni tekisi hyvää, mutta toisaalta... Aina kun tulee reissusta kotiin, pää on täynnä ideoita ja ehkäpä on onnistunut hankkimaan jotain uutta kivaa kotiin... pitäisi päästä heti laittamaan (ja jatkamaan remonttia..). Mutta. Lepäämme. Niistämme. Valvomme vauvan kanssa. Joulukoristeet sentään keräsin pois. Koti olisi nyt paljas, mutta saa odottaa emännän paranemista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
joo no en minäkään sinänsä pistä pahakseni, että saan näperrellä ja laittaa nukketaloa. mutta on se kuitenkin kiva, että nukketalolla ja niillä näpertelyillä on jokin järkevä funktio, joka siis tässä tapauksessa on lasten leikki. ja aivan taatusti on äiti aina tervetullut leikkimään kaveriksi tai ripustelemaan uusia verhoja tai tuomaan lisää pikkutavaroita pikkukirjahyllyyn tai vaan järjestelemään huonekalut uudestaan! kun vain joutaisi ja jaksaisi niin paljon kaveriksi kuin saisi tulla :) lapsiperheessä sellainen niin hieno nukkekoti, jolla ei lapset voi leikkiä olisi vähän tyhmän merkityksetön ja tarkoitukseton, kolkko. minusta ainakin. vaikka kyllä kai sitä niitäkin ihmisillä on. minusta on mukavinta katsoa ja huomata kuinka lapsi tykkää leikkiä itse tuunatussa nukketalossa ja itse tehdyillä pienillä huonekaluilla :)
Lähetä kommentti