Olimme kotona. Pihalla paljon. Poltimme kokkoa, raivasimme kenttää ja kukkapenkkejä, sotkimme kengät ja vaatteet. Mies ja tytär kävivät pilkillä, palasivat ilman saalista, iloisina kuitenkin.
Neljäntenä päivänä mies lähti yksin (olikin jo sen tarpeessa) ja toi iltapala- ahvenen ja hauen pakkaseen. Tytär auttoi suolauksessa ja sanoi, että täällä tuoksuukin hyvältä (raaka, tuore kala, liittyneekö tähän jo jotain mielikuvia tai ehkä tuoksu vaan on niin hyvä...). Poika huusi pikku hauki, se mua purasee. Katsoi kuitenkin hauen hampaita, kun kerrottiin -taas- ettei kuollut kala ketään pure.
Oli sumuista (on yhä). Lauantaina paistoi iltapäivän. Jotenkin sumu silti sopi tähän pysähtyneeseen tunnelmaan. Ei ollut kiirettä. Ei vieraita. Ainut sovittu kyläreissu peruuntui isäntäväen sairastelun vuoksi. Ehdin ja jaksoin jopa lukea pari kirjaa, kolmas on menossa. Erityisesti mieltä piristi Anneli Vainion Kotini on linnani. Se sopi tähän aikaan, minun ja kevään.
3 kommenttia:
Kuulostaa ihanalta pääsiäiseltä.
Meillä podettiin koko pääsiäinen flunssaa, mutta silti meidänkin pääsiäinen oli hyvä; rauhallinen, hiljainen, kahdenkeskinen ja lämmin. Ainoa mitä kaipasin (terveyden lisäksi) oli pääsiäiskokko...
23. maaliskuuta postauksessasi on kuva sleepytime teestä.. saako sitä suomesta? meinaan, että olenko turhaan raahannut sitä kaikille tutuille ameriikasta?!
kivan näköinen blogi sulla.
Rauhantuomari, toivottavasti flunssa on jo helpottanut! Minä en osaa kaivata pääsiäiskokkoa, tämä oli ensimmäinen laatuaan meidän pihassa... Mutta juhannuskokko meren äärellä, sen kun vielä kokisi=)
Viluinen, kiva kun tulit vierailulle! Sleepytime teetä olen ostanut Prismasta. Taisikin olla hyvä löytö!
Lähetä kommentti