Viikko vierähti taas ihan huomaamatta. Ulkoillessa, neuloessa. Muutamaa ei niin kivaa asiaa hoitaessa (ja jatkuu ensi viikolla, puuh).
Lapset nauttivat, kun on märkää. Pihaan on ilmestynyt jokia ja järviä, joista ongitaan jääkaloja. Kohta on vain kuraa ja mutaa, ja se on ihanaa. Ainakin joidenkin mielestä.
Minua kyllästytti pihalla pyöriminen ja kannoin kannoin tuolin ulos. Puikot käteen ja paksua kaulahuivia aloittelemaan. Mahtaako sitä enää tarvita... Työ takkusi, piti aloittaa alusta, kaventaa malli puoleen, että lanka riittää (kirpparilta ostettu kerä). Vähän on muutenkin sellainen olo, kovasti muka tehnyt jotain, koko ajan ja kaikkea, eikä mikään ole silti edennyt. Ehkä se johtuu juuri siitä, että tekee vähän tätä ja tuota eikä keskity yhteen asiaan kerrallaan. Taidan syyttää kevättä, se saa minut levottomaksi, unelmoin ja kellun, unohtelen, haahuilen ympäriinsä. Teen sen mikä eteen sattuu tai mikä huvittaa.
4 kommenttia:
Ei saa pitää näin pitkiä taukoja postauksissa!!! :)
Kivannäköistä lankaa!:)
Tutulta kuulostaa; kellunta, haahuilu, innostuminen, vetämättömyys etc.
Kai tämä innostus ja levottomuus menee kevään piikkiin, vai...;D
Mainiota viikonloppua!
Niin, vähän sitä, sitten vähän tuota, niin se menee. Kun on paljon tekemisiä, ainakin minulla on näin. Ja juuri silloin sattuu se käsityökin menevän vinoon, purkua ja uutta aloitusta, ja Ääh, turhauttavaa..
Mutta kyllä se siitä! Iloitaan kuitenkin keväästä! Ja sallitaan, että välillä saa asiat mennäkin vinoon..
Rauhantuomari, ei niin =)
Kottis, kiitos. Harmi, että meidän viikonloppu oli kaikkea muuta kuin mainio :(. Mutta jatketaan haahuilua ja keväästä nauttimista !
Syysleimu, aivan niin, välillä saakin mennä pieleen! Pieniähän nämä harmit ovat, mutta tuntuvat suurilta silloin kun sattuvat kohdalle. Ihanaa kevättä!
Lähetä kommentti