Tyttären ensimmäiset prinsessaleikit. Prinssi ei suostunut pukemaan kuninkaallisia vaatteita, vaan halusi olla kissa. Tytärkään ei kauaa jaksanut, muuttui sammakoksi. Sitten apinaksi. Poika perässä. Iltaisin pienin on kilpikonna (joka ei osaa mennä iltapesulle ja pääsee muuten aikas lujaa karkuun).
Pihassa seurataan lintujen pesimäpuuhia. Harmaasieppo tanssii iltaisin kalliolla, rastaat nurmikolla päivisin. Saako räkättirastaan ottaa käteen, kysyy poika. Minä otin muurahaisen käteen. Saako sisiliskon ottaa käteen. Ei oteta liskoja, perhosia eikä ampiaisia, jookos.
Suloisimmat piha-asukit lienevät oravanpoikaset (ei oteta niitäkään käteen!). Hieman ovat säikkyjä ja jollain tapaa kömpelöitä. Hellyttäviä. Syövät voikukkia, voi onnea =)
Minusta parasta on viime aikoina ollut mustarastaan iltahuilu, peipposen laulu päivällä. Syreenin tuoksu, onko se ennen ollut näin vahva.
2 kommenttia:
Voi luonnon ihanuutta! Me näimme yksi ilta siilin, ja oltiin kaikki - minä, Mies ja koira - ihan onnesta soikeana, vähän hassuja kun ollaan :)
Rauhantuomari, siilejä ei jostain syystä meidän pihalla asusta. Kumma juttu. Onnesta soikeana täälläkin oltaisiin, jos moinen sattuisi kohdalle.
Lähetä kommentti