Kuvassa tyttären uimakoulun maisemat. Mukavaa, kun ilma on lämmennyt (viime viikolla ei paljon naurattanut, äidit turkit päällä ja lapsoset uikkareissa tärisemässä). Tytär on päättänyt oppia itse uimaan, opetus ei paljon kiinnosta. Ujostuttaa. Ei auta mikään, mutta siellä menee kuitenkin, polskii muitten lähellä, mutta auta armias, jos joku PUHUU hänelle tai PITÄISI jotain ohjetta noudattaa. Huoh. No, ensimmäisillä kerroilla ei varpaitaan kastellut, joten jotain kehitystä...
Eräänä päivänä koulun jälkeen näimme kyykäärmeen. Ui siitä tyttären vierestä ja rantautui jalkoihini. Siinä sitä sitten tuijoteltiin puolin ja toisin. Se, aika suuri, mutta kuitenkin niin pieni ja yksin, ja me, kaikki äidit, isät, lapset. Poishan se piti lopulta viedä, kun ei tajunnut (uskaltanut?) itse lähteä.
Puolensa tuolla uimakoululla luonnonhelmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti