Viikonloppuna...

... meillä mm leikittiin, laulettiin, ihmeteltiin sisiliskoja ja koppakuoriaisia, saunottiin, mies kalasti, syötiin savukalaa... tein sukkia vaihteeksi itselleni (juu, ovat tarkoituksella eriparia)... kylpyhuone muuttui miehen maalausverstaaksi (ja sitä se on yhä...)



Meidän olisi pitänyt syventyä vesiosuuskunnan hakemuksiin, ja miehen olisi myös pitänyt "hieman" huoltaa autoani. Kaksi asiaa, molemmat tekemättä. Tänä iltana täytyy potkia vauhtia ainakin niiden papereiden täyttämiseen. Saamaton olo, vaikka toisaalla ehdittiin kaikenlaista (kivaa).

Askareita

Tytär askartelisi aamusta iltaan. Ei tarvita kummoisia värmeitä, kunhan on liimaa. Samalla syntyy tarinoita, tänään niissä seikkailivat leppäkertut. Minun värkkäykseni jäi kaipaamaan jotain...helmiä, kristalleja...jotain.

Kävyistä sain vihdoin aikaiseksi kranssin.

Ehkä teen vielä toisenkin.

Muutenpa elo onkin ollut tavallista arkista aherrusta, hieman herkuttelua, tomaattien kypsymisen odottelua... naurua, itkua, komentelua, kinastelua, ihastelua.

Pieniä iloisia

rennot koivunoksat
poika, joka kiinnostui viimein piirtämisestä (eikä vain paisko kyniä pitkin poikin)
tuulenhenki, jossa vieno pakkasentuntu
ruskea
herätys vasta 7.15, molemmat pienet hyvällä tuulella
karjalanpiirakat
Anu Harkin Puikoissa
tytär, joka keksii omia lauluja
korvapuustit
ulkoilu

haaveilu

Onpas ollut takkuinen viikko. Selkäkivun taivuttua, olin täynnä virtaa, jonka olisin halunnut purkaa maalaamiseen, neulomiseen, mihin tahansa värkkäilyyn. Todellisuus siivousta raivon vallassa, lasten hoitamista (sitä ihan hyvillä mielin), kokkailua, normaalia arkea, väsymystä.
Yhdet joulupajan sukat sentään sain valmiiksi. Villapaidan takakappale olisi muutamaa kierrosta vaille valmis, mutta huomasinkin, että olin kaventanut vain kerran kädentietä, kun olisi pitänyt tehdä se kaksi kertaa. Kyhäelmässä on siis 10 silmukkaa liikaa. KYMMENEN. Yläosa on vielä joustinneuletta, joten... kaipa täytyy purkaa tai sitten vielä mietin. Kudon muut kappaleet ja katson, saanko hävitettyä ne silmukat johonkin. Nyyh. Syytän omaa päätäni ja innokkuuttani, ei pitäisi lasten kanssa tehdä. Tai jos tekee , pitäisi tarkistaa sataan kertaan.



Viikonlopun kirpparikierros oli nihkeä sekin. Moni paikka oli syystä tai toisesta kiinni. Mutta lähikaupungissa oli markkinat. Sieltä löytyi KIPUKOUKKU, jota olin suunnitellut miehelle joululahjaksi. Suosittelen. Tosin vasta viikon kokemuksella... mutta yläselän jumit ainakin alkavat helpottamaan molemmilla. Iskiaskipuni on vielä hoitamatta, en ole uskaltanut. Ehkä aloitan tänään.

Tuntoja

Meillä jatkuu niistäminen ja yskiminen.
Minulla hillitön selkäkipu. Aika vaisua meininkiä.

Pari kuvaa uudistuneesta kukkapenkistä.

Näitä meillä on myös tehty paljon viime päivinä.
Kiitos ideasta Paperisydämen Annalle!

Loppuviikon plussat ja miinukset

Sain vihdoin puusohvan. Ihan tavallisen, vanhan, valkoisen pinnasohvan. Tyttären Kummi tuli samalla kyytillä suuresta kaupungista meille viikonlopun viettoon. Omenoitakin saimme tuliaisiksi.
Leivottiin tyttären kanssa suklaakakku.
Mies vietti päivän joella kaverinsa kanssa. Kaverin koiraa ei huolittu kanoottiin, joten se vietti päivän meillä. Söi ja paljon, jaksoi lasten kanssa, ei kertaa edes haukkunut. Mutta odotti, odotti kuono kohti jokea.
Pojan flunssa paheni taas, nukkumisesta ei toivoakaan.
Sataa.
Kirpparikierros vielä odottaa. Villasukka hyvässä vauhdissa, hieman hirvittää, kuinka jaksan tehdä sille parin ja sitten vielä toisenkin... Kyllästyn, onneksi on muutakin puikoilla.
Kellastuneet lehdet.
Vihreä.
Punainen hiipii meille myös kuin varkain. Lapsille, ajattelen aina. Vielä ei ole mitään syntynyt, on vain kankaat.
Kukkapenkki odottaa. Mutta ei enää paljoa.

Kevyttä

Varsin hempeissä sävyissä viime päivinä. Joulupaja käynnistyi, joka vuosi olen sitä suunnitellut näihin aikoihin, mutta nyt vasta sain aikaiseksi. Toivottavasti into ei lopu kesken... Puikoilla on villapaita ja kolmiohuivi, yksi kaulahuivi jo valmistui. Parit villasukat olisi tarkoitus myös tehdä ja sitten jotain kivaa veljentytölle (miten se onkin kaikista vaikein keksiä???). Ja toki omille lapsille. Kuulostaa ehkä vähäiseltä, mutta minun kutomisvauhdilla saattaapi kiire silti yllättää.