Lumi on mennyt. Piha on alaston, ruskea, tahmea. Kauhia, sanoi isäni, miten kukkaan voi tämän keskellä ellää. Samalla lapioi savimultaa kuoppaan, joka on talon takana viime kesän vesiputkien vedon jäljiltä. Muutkin kauheudet ovat suurelta osin putki- ja tieremontin ansiota. Aikataulun pettäminen heillä näkyy nyt meillä. Ei ehditty siivota jälkiä ennen talvea, nyt se alkaa.
Totuus on, että piha on kauhea. Kuin työmaa vieläkin. Ja vaaranpaikkoja on. Mutta minä näen jo kukkapenkit, uudet ja vanhat, kissan- ja kurjenkellot ja kaikki niiden kaverit. Suunnittelen uusia alppiruusuja, liljoja, polkuja. Kasvimaata. Aitaa. Riippukeinua. Minä näen sen kaiken.
Nyt vihmoo räntää, mutta peippo laulaa. Ja kevät tuoksuu.
6 kommenttia:
Hehee. :) Isäsi on selvä realisti. Ei ymmärrä miten sen voisi nähdä.
Meidän piha ei ole enää työmaan näköinen, mitä se oli kyllä neljä vuotta sitten, kun jouduttiin suoraan sanottuna raivaamaan piha edeltävien asukkaiden jäljiltä. Suoranaista romua lensi kaatopaikkakuormaan, villiintyneet vadelmapuskat saivat lähteä, omatekoinen pikkukrematoriokin purettiin ja suuria kantoja revittiin kaivurin kanssa pois. Ja samalla tasoitettiin maata. Ja kylvettiin uusi nurmikko. Huh, mieheni teki kyllä siinä kovan homman.
Minäkin suunnittelen meidän pihaa. Viime vuonna sain istutettua muutaman pensaan pihalle, ja tehtyä muutaman kukkapenkin. Mutta tänä vuonna ne kokevat uuden muodonmuutoksen. Mm. korjausta ja penkin kohotusta. Haaveilen myös terassista ja poluista. Ja riippukeinukin ostettiin jo viime vuonna, ja haaveilen siitäkin, että se saataisiin käyttöön tänä vuonna.
Ihana, että teidän isällä ei ole murre kadonnut :) Tai paremminkin: ihana, että teijjän isällä ei oo murre kajonnu :)
Ajattele, pihanne on siinä tilassa, että kaikki on vielä edessäpäin, kaikki on mahdollista, vain taivas on rajana! :)
On ne kyllä vihattavia kaikki remontit missä piha joudutaan mylläämään, mutta onneksi jäljet korjaantuu pian ja kohta sotkut on muistoja vain :)
Syysleimu, meilläkin oli romua edellisten asukkaiden jäljiltä, liiterin takana piilossa oikein kaatopaikka. Huh. Krematoriota ei sentään =). Pihaa on kiva suunnitella eikä tekeminen varmasti koskaan lopu.
Rauhantuomari, kyllä me kaikki puhutaan murretta, lapsia myöten. Veljentytär puhuu enemmän tämän alueen kieltä, hoidossa oppinut. Eiköhän omillekin lapsille tartu toinen murre jossain vaiheessa. Tai sitten alkavat kaveritkin puhua mää ja sää ;).
Helinä, niin, pakkohan se oli tehdä nuo remontit ja jäljet saa aina korjattua. Piha on muutenkin varmasti vuosien projekti. Suunnittelua ja kokeilua, mutta sehän on vain hauskaa.
Niinhän se on, että kaikissa olosuhteissa on hyvä nähdä positiiviset mahdollisuudet;D. Ja naisilla, jos kellä on visiointikykyä, varsinkin mitä tulee oman pihan suunnitteluun:)
Ihanaa, että näet jo kellot ja kaverit! Se tarkoittaa sitä, että ne ovat jo näkemässä päivänvalonsa tänä kesänä.
Parhaat terveiseni!
Kottis, kiitos terveisistä!
Minä olen välillä melkoisen synkkä luonne, pystyn hyvin kuvittelemaan kaikki pahimmat. Mutta pohjimmainen vire on aina positiivinen, niin myös pihan suhteen =). Ja tähän aikaan näyttää ulkosalla muutenkin vähän kurjalta, kuukauden päästä on jo paljon kauniinpaa !
Lähetä kommentti