Kaipaan säännöllisen epäsäännöllisesti lapsuuteni kesiä. Merta, saarta, pikkuista mökkiä, yksinkertaista elämää. Ennenkaikkea tuoksuja, makuja ja ääniä. Täällä etelässä meri on täynnä, se ei tuoksu niin suolaiselle (onkohan tämä vain harhaa..), kaikki on suurta ja sameaa (harhaa taitaa olla... ). Mahtaako koskaan enää löytyä kotirantaa johon juurtuisi niin. Kasvaisi kiinni. Pelkkänä kesävieraana tai sitten saaristolaisena (mikä huikea ajatus!!).
1 kommentti:
Näin se on, meri tuoksuu "aidolle" merelle vain lapsuuden maisemissa. Ja juuri siellä omalla mökillä tai tietyssä venesatamassa. Ja miten ihmeessä ne lokitkin osaavat tulla kirkumaan siellä juuri sopivasti suolaisen meren tuoksun kanssa yhtäaikaa... Tulisipa jo kesä. :)
Lähetä kommentti