Huh, mikä tauti. Tänään ei ole vielä kuume noussut, ehkä ei nousekaan. Pää on vielä sumea ja kurkku kipeä. Suklaakin alkoi maistumaan, varma merkki parantumisesta.. Muu perhe on kunnossa, olen toiveikas... Tosin tytär on kamalan kiukkuinen, mutta luultavasti pientä väsyttää tämä epänormaali arki (hän kun on niin tarkka rutiineista).
Meillä oli täksi viikoksi kaikenlaisia kivoja suunnitelmia, jotka siis kaikki peruuntuivat. Hääpäiväkin vilahti ohi tuossa kuumetokkurassa. Mutta ensi viikolle onkin sitten tekemistä tiedossa=). Postissa odottaa paketti täältä, yksi nalle pitäisi kursia kokoon, aloittaa uusi elukka, askarrella lasten kanssa, tehdä hyvää ruokaa...(paljon hyvää ruokaa, kun on viikon paastonnut) ja muuta sellaista periaatteessa ihan normaalia touhua. Mutta ihanaa päästä arkeen taas kiinni. Ehkä pääsisimme miehen kanssa livahtamaan ulos syömäänkin.
Ehkäpä saisin tänne myös sisustus- ja remonttijuttuakin, nämä sivut kun ovat täyttyneet ihan kaikesta muusta. Johtuneeko siitä, että kaikki suuremmat asiat tapahtuvat meillä niin hitaasti ja minulla on tapana keskittyä sitten niihin pienempiin.
2 kommenttia:
Tuo Love story, miten ihana painos!
Luin sen nuorena tyttönä kun jouduin viikoksi sairaalaan, tulee aina omituiset muistot kun näen kirjan. Ei silti huonot.
Täällä pidetään sormet ristissä, että muu perhe säilyy terveenä. Ja että sinä paranisit. Suklaan himo kyllä on hyvä merkki! :)
Lähetä kommentti