Kaatosade. Ystävän vierailu. Mukana hänellä suloinen, rauhallinen parivuotias tytär. Vastapainoa meidän villikoille. Keväistä ruokaa, vaikkakaan ei vielä itse istutettua. Lopulta tyttären kanssa leivottiin tomaattijuustotorttu ja omenapiirakka. Ensimmäinen oli nii-in hyvää, toisesta kuului kommentti :
-Miten tästä tuli näin pahaa?
Taisi lipsahtaa kanelia liikaa, ainakin lapsen makuun...
-Miten tästä tuli näin pahaa?
Taisi lipsahtaa kanelia liikaa, ainakin lapsen makuun...
6 kommenttia:
Meille kanelia ei ole koskaan liikaa, rakastetaan sitä! Ja muuten ehkäsee dementiaa joidenkin tietojen mukaan...
Minulle olisi tuo piirakka maistunut!
Hei Liivia, eiköhän tuo syötyä meilläkin tule, vaikka tytär vähän irvisteli=). Ihan kuin kaneli olisi paikoin kärähtänyt, maistui minustakin oudon kitkerältä (että olikos sitten paistajassa vika, eikä leipurissa...).Tuosta terveysvaikutuksesta en ollut kuullutkaan!
Kaneli on hyvää! Se tosiaan vähän "kärähtää" jos se jää paistettaessa ihan pinnalle ja on kuivaa. Siis ei ole taikinan tms. seassa. Joskus maistelin samaa, kun kaneli "kuivahti" uuniomppujen pintaan. Olisi pitänyt laittaa vielä voita päälle... Voilla onnistuu aina! ;)
Hyvää viikonloppua koko perheelle!!!
Px, juu ajattelinkin että seuraavan kerran kaneli taikinaan ja tytölle vain sokeria (ja ehkä pikku ripaus kanelia) tuohon viimeistelyyn=).
Mukavaa viikonalkua sinne!
kiva kun poikkesit blogissani!ja omenapiirakkaa tykkää meilläkin lapset leipoa.kivoja juttuja ja kuvia on sinullakin!
aurinkoisena aamuna yllätin
itseni tutkimalla blogiasi
kaikki on uutta ja ihmeellistä
kiitos sinulle blogistasi
terveisin kimmo framelius
hyvää alkusyksyn jatkoa
koko perheelle
Lähetä kommentti