Olen kommentoinut muiden blogeissa kuvia, jotka on otettu veden äärellä. Huokaillut. Eilen illalla sain hieman
lääkettä ikuiseen kaipuuseen.
Mies näytti ottipaikkansa ja pääsin muistelemaan vavan käyttöä. Tosin se taitaa olla kuin pyörällä ajo, ei unohdu, vaikka aikaa on ... niin, vuosi ainakin. Ei kelvannut kaloille vieheet, perhot, ei edes madot. Parin tunnin jälkeen rämmin kotiin, sohvalle käsitöiden pariin. Mies palasi puoliltaöin ja oli saanut vaikka ja mitä kaloja=). Vanha totuus, iltahämärissä alkaa syönti.
Mutta mukavaa oli, tahtoo pian uudestaan.
Tänään sain vielä nukkua ja suunnittelin tekeväni en-yhtään-mitään koko päivänä, mutta lapset ovatkin jo tulossa kotiin. Joten kohta alkaa hulina, arki, tutut rutiinit. Ihanaa sekin.
lääkettä ikuiseen kaipuuseen.
Mies näytti ottipaikkansa ja pääsin muistelemaan vavan käyttöä. Tosin se taitaa olla kuin pyörällä ajo, ei unohdu, vaikka aikaa on ... niin, vuosi ainakin. Ei kelvannut kaloille vieheet, perhot, ei edes madot. Parin tunnin jälkeen rämmin kotiin, sohvalle käsitöiden pariin. Mies palasi puoliltaöin ja oli saanut vaikka ja mitä kaloja=). Vanha totuus, iltahämärissä alkaa syönti.
Mutta mukavaa oli, tahtoo pian uudestaan.
Tänään sain vielä nukkua ja suunnittelin tekeväni en-yhtään-mitään koko päivänä, mutta lapset ovatkin jo tulossa kotiin. Joten kohta alkaa hulina, arki, tutut rutiinit. Ihanaa sekin.
6 kommenttia:
Kyllä perhettä on aina ikävä, vaikka lepokaan ei välillä pahaa tekisi...
Kaunis kuva veden ääreltä:)
Mari
Mukavankuuloisia touhuiluja ja vähän antisellaistakin -- arki ja lasten kotiinpaluu ovat aina mukavia asioita, vaikka sitä omaa aikaa niin paljon kaipaisikin.
kalastaminen voisi olla kivaa. rauhoittavassa ympäristössä voi varmaan kokea täydellisen keskittymisen tunteen. tai sitten hermostumisen kun kaloja ei näy :-)
Kiitos Mari ja Helmi Junika kommenteista.
Aino, kalastaminen on kivaa=). Varsinkin merellä, veneessä, kaikesta irti. Mutta kieltämättä se saaliskin on aika tärkeä, olisi aina mukava saada edes JOKIN kala (mieluiten syötäväksi kelpaava)...
Hei, tulin heti vastavierailulle :) Sinullapa onkin mukavan tuntuinen blogi! Paljon tutun tuntuisia ajatuksia täällä, pienten lasten kotiäiti kun olen minäkin...
Todella kaunis tuo veden äärellä otettu kuva. Kalastamista ei olekaan tullut harrastettua vuosikausiin. Lapsena kyllä aika paljonkin.
Paperisydän, kiva kuulla=)
Minullakin oli kalastuksessa pitkä tauko; lapsena käytiin verkoilla ja ongittiin, sitten se jäi, kunnes tapasin mieheni.
Lähetä kommentti