Piipahdimme Tampereella tyttären Kummin luona. Kiitos kestityksestä! Mukaan saimme myös pussin raparperia. Omamme eivät millään kasva, olisiko lannoitus tarpeen vai laulanta, en tiedä...
Tuomiset pilkoin ja pakastin, paitsi yksi mehuerä piti keitellä. Ensimmäistä kertaa, tuli sellaista aikuiseen makuun sopivaa...
Vieraitakin kävi. Ihanaa, kiitos sinne pohjoiseenkin. Kyllä piristi=). Ilmatkin sattuivat suosimaan, edes vähän, harmitti, kun pihamme näyttää lähinnä kaatopaikalta. Ja työmaalta. Ja jossain pilkahtaa paratiisi. Onneksi.
Vanha ruusu päätti alkaa kukkimaan; olin jo luopumassa koko puskasta. Nyt en raaski...
Sitten on näitä projekteja. Suurimpia en edes kehtaa kuvata. Ja pienimmät ovat usein niitä hauskimpia.
Mitäs muuta sitten olen tehnyt... Ihan samaa vanhaa.
Kotitöitä pääsee pihalle karkuun, ainakin hetkeksi. Poika on unilla ulkona, tytön kanssakin lähdemme nuuhkimaan, kuulostelemaan, ihastelemaan.
4 kommenttia:
Onpas kiva blogi sinulla:) Ihanaa maaseutua!
Mari
Kiitoksia täältä pohjoisesta, oli kiva käydä. :)
Eikö ole jännää, että kasvit alkavat kukoistamaan heti kun päätät luopua niistä. Itselläni on vastaavia kokemuksia.
Kiitos blogivisiitistä!:)
Kiitos kaikille kommenteista!
Jatkamme kasvun ihmettelyä...
Lähetä kommentti