lauantai 26. heinäkuuta 2008

Kuivaharjoittelua

Mikähän kesässä mahtaa olla lasten mielestä parasta... Loputtomat vesileikit luulisin. Muistelisin.




Tänään lapset ovat taas viihdyttämässä mummua ja pappaa; mies on luvannut viedä minut joelle. Kanootilla, jonka osti viikko sitten. Olen innoissani, mutta jostain syystä minua hieman hirvittää. Johtuneeko kamalasta tuulesta (pohjoisesta, tyyntyy onneksi illaksi. Luultavasti.). Vai sitten kanootista. Sellaisen kyydissä en ainakaan muista olleeni, kuivalla maalla vain olen testaillut. Kiikkerältä tuntui. Joki sinällään on myös hieman oudompi tapaus, mitä pyörteitä ja kiviä siellä vaaniikaan kanoottiparan pohjan tuhoamiseksi (ei se kuulemma pienistä rikki mene..). Mitään hurjaa koskenlaskua ei tosin ole suunnitelmissa, rauhallista melontaa ja kalastusta vain.

Vanhaksi olen kai tulossa (tullut?), koska ei voisi kuvitella, että merellä kasvanut muuten miettii kaatuuko vai uppoaako kanootti. Parempi mennä vielä istumaan kyytiin, totuttelemaan, keinuttelemaan nurmikon turvassa. Etten sitten itse onnistu keikauttamaan venettä nurin=)


3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Alkoi kyllä hymyilyttämään, kun kuvittelin sinut istumaan kanoottiin keskelle teidän pihaa, missä vettä ei ole edes näkösällä. :)

emäntä kirjoitti...

Heippa Px, joo, kyllä siinä tuntee itsensä ainakin lapseksi jälleen, jos ei sitten muuksi=).

Sanna kirjoitti...

Voi kanootilla kulkeminen pitkin jokia on aivan ihanaa. Meidän perheen joka kesäinen seikkailu. Tänä vuonna en tosin päässyt keskimmäisen kanssa mukaan, kun nostatti pojalle lähtö aamuna 38 asteen kuumeen. Mies lähti vanhimman ja kuopuksen kanssa kolmisin viikonloppu seikkailulle. Täytyy ottaa elokuussa uudestaan paremmalla onnella.