Mies kipaisi iltahämärissä maakellariimme ja tuli melkein juoksun kanssa takaisin. Nappasi kameran ja häipyi taas. Pieni vieras piti ikuistaa. Suloinen, peukalonpään kokoinen. Ei enää niin ihana, kun kasvaa.
Jostain syystä nämä tykkäävät asustaa meidän pihassa... Tavallisiakin sammakoita näkee, mutta harvemmin. Ehkä ovat ujoja.
Minä olen ollut -vaihteeksi- jotenkin jumissa, ei kulje ajatus, ei jaksa tehdä. Olen yrittänyt piristyä. Loninut vanhoja esineitä ja kankaita, etsinyt inspiraatiota. Taisi mokoma löytyäkin, tosin vasta ajatuksentasolla. Onneksi edes siellä.
Jostain syystä nämä tykkäävät asustaa meidän pihassa... Tavallisiakin sammakoita näkee, mutta harvemmin. Ehkä ovat ujoja.
Minä olen ollut -vaihteeksi- jotenkin jumissa, ei kulje ajatus, ei jaksa tehdä. Olen yrittänyt piristyä. Loninut vanhoja esineitä ja kankaita, etsinyt inspiraatiota. Taisi mokoma löytyäkin, tosin vasta ajatuksentasolla. Onneksi edes siellä.
3 kommenttia:
muualla asuessani pelkäsin näin syksyn iltahämärissä astuvani lenkkipolulla kokoontuvien sammakoiden päälle..niitä oli tulvimalla, varsinkin sateen jälkeen. kuivattelivat itseään kai katulappujen valossa..eli eivät kovin ujoja olleet.
toivottavasti löydät inspiraatiota ja energiaa!
miten aina kun kirjoitan, lampusta tulee lappu.
lukihäiriö liittyen valaisimiin?
On ainakin energisiä kuvia, kyllä niistä jotain tulee.....
Sainpa itse tehtyä sentään kirsikkahilloa, kun tuntuu ettei jaksa mitään tehdä, mutta saahan joskus olla väsynytkin.
Lähetä kommentti