tiistai 26. elokuuta 2008

Sumua

Ilman mitään ennustajan lahjoja, aavistin, että ensimmäinen kerhoviikko päättyy johonkin tautiin. Kuinkas ollakkaan , sunnuntaina tytär heräsi tukkoisena . No, vauhtia se ei juurikaan hidastanut, eikä hidasta, tytär sairastaa nuo nuhat nykyään nopeasti ja helposti. Mutta poika sitten. On pienellä hankalaa, ei maita uni, yskänpuuskat häiritsevät, henki ei kulje. Päivällä kiukuttaa, niistetään, ulos ei pääse, tytär menee pitkin seiniä. Kohta äitikin. Ja tämä on vasta ensimmäinen kunnon tautipäivä.

Onneksi voi ajatella mukavia. Laulaa laulukirjat läpi tyttären kanssa. Kaivaa kynttilöitä, suunnitella uusien ostoa. Unelmoida tunnelmallisista, hiljaisista syysilloista. Tuijottaa ikkunasta kukkapenkkiä, joka vielä kaipaa kipeästi hoitoa. Sekin. Tehdä listoja asioista -mukavista asioista-, jotka pitäisi tehdä. Eikä ottaa mitään stressiä siitä, että tuleeko ne tehtyä.

Ja sitten taas keinuttaa pientä potilasta.



6 kommenttia:

Kottis kirjoitti...

Voimia ja jaksamista!

Laulukirjojen läpilaulaminen kuulostaa todella virkistävältä! Täytyypä pistää korvan taakse vinkiksi pahanpäivän varalle.
Tuollaiset oivallukset ovat juuri niitä arjen kultahippuja, jotka auttavat yli "sumuisen" hetken. :)

Mari kirjoitti...

Siitä se taas lähtee. Meillä on täällä nuhaneniä tupa täynnä. Kuumetta ei tällä hetkellä. Parantumisia:)

Mari

Anna-Paulina kirjoitti...

moi, jätän pienen kommentin kuin kävin kurkkaamassa sun blogia. Toivottavasti pikkuiset parantuvat pian.
terveisiä Ruotsista

Satu kirjoitti...

Tää on taas niin tätä, sniif...samat kuviot täälläkin...Hirmuinen pärskiminen, niiskutus ja yskiminen alkanut...Paranemisia sinne ja voimia äipällekkin!

leena kirjoitti...

Voi sentään... toivottavasti menee nopeasti taudit ohi!

emäntä kirjoitti...

Hei A-P, kiva kun kävit, tule toki toistekin=)

Kiitoksia muillekin kommenteista ja kannustuksesta!! Jospa tämä ensimmäinen flunssa-aalto olisi pian ohi...