Sumua

Ilman mitään ennustajan lahjoja, aavistin, että ensimmäinen kerhoviikko päättyy johonkin tautiin. Kuinkas ollakkaan , sunnuntaina tytär heräsi tukkoisena . No, vauhtia se ei juurikaan hidastanut, eikä hidasta, tytär sairastaa nuo nuhat nykyään nopeasti ja helposti. Mutta poika sitten. On pienellä hankalaa, ei maita uni, yskänpuuskat häiritsevät, henki ei kulje. Päivällä kiukuttaa, niistetään, ulos ei pääse, tytär menee pitkin seiniä. Kohta äitikin. Ja tämä on vasta ensimmäinen kunnon tautipäivä.

Onneksi voi ajatella mukavia. Laulaa laulukirjat läpi tyttären kanssa. Kaivaa kynttilöitä, suunnitella uusien ostoa. Unelmoida tunnelmallisista, hiljaisista syysilloista. Tuijottaa ikkunasta kukkapenkkiä, joka vielä kaipaa kipeästi hoitoa. Sekin. Tehdä listoja asioista -mukavista asioista-, jotka pitäisi tehdä. Eikä ottaa mitään stressiä siitä, että tuleeko ne tehtyä.

Ja sitten taas keinuttaa pientä potilasta.